Ihmisen ikävä.
Lapsuuden ikävä.
Ajan ikävä.
Minä otin kynän käteeni
ja kirjoitin.
sinä olet kesässä
huulesi ovat mansikkaa
tienpientareelta poimittua
alta varjojen
avautuva syli
Hymyilimme
sateelle.
Pisarat olivat kaikki
mitä tarvitsimme
suoraan ihollemme.
Alta varjojen.
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.