polvesi
katselen sitä
kaunista
kehosi
kielii sinusta
ei kiellä meitä
lähtee mukana
kietoutuu kuin lakana
vartalomme
sulavat
ihon pintaa
kulkee ihomme
kanavoidumme toisiimme
suudelmamme
pitkittyneestä ikävästä
tavoittaa sydäntä
syrjää joka sykkii tätä hetkeä
eikä saa kylliksi
tulevat kuukaudet tekee tutuiksi
päivällä ei tunneta
yöllä emme saa tarpeeksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti