sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kun sä riisut mua

tulet luokseni
lyöt maahan väärät luuloni
olet pauhaavaa todellisuutta
josta en tahtoisi pois lähteä


sä pakotat mua kasvamaan
jättämään pois taakkani
kaiken mikä on ollut hintani

älä nyt lähde pois
älä vielä kun kaikki on kesken
kun kasvu on vasta aluillaan
kun talvi tekee tuloaan ja
minä kasvan läpi routaisen maan

sä pakotat mua olemaan totta
vieroittumaan väärästä todellisuudesta
jossa laupeus hallitsi
jossa rakkaus ei ollut todellista
jossa oli yritystä hallita mielesi

sä riisut mua
pala palalta tuot mua
kirkkauteen
vain varjoissa valo kasvaa

sä riisut mua
sä tahdot nähdä mut kokonaan
ja mä uskon sua
ja lupaan ettet tuu katumaan
kun sä riisut mua

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.