en tahdo menettää sinua,
en tahdo olla oikeassa
minä olen usein väärässä
minä olen usein äänessä
minä koetan muuttua paremmaksi
luen päivät, joskus illat
minä yritän enemmän
minä tulen kaukana
enkä tavoita
minä lopetan
ja odotan
mitä nyt tapahtuu
kun kuolen?
olen kysymyksiä
ennen nukahtamista
kukaan ei vastaa
eikä kukaan tule vastaan
kukaan ei tahdo minua
enkä minä ketään
ehkä olemme sujut
eikä mikään ole väärin
Tahdon olla
rakastettu enemmän
kuin rakastaa
vihdoinkin
tahdon asettua
alttiiksi tulevalle
ehkä aika on pitkä
ehkä ketään ei tule
mutta siinä minä olen
paikallani,
valmiina olemaan
rakastettu
mä tuun sun lähelle
tahdon koskettaa
tätä hetkeä
oon uskaltanut
odottaa
hiljennytään...
joku tahtoo mukaan
ja kunnioittaa
Tää hetki meille annetaan
mä tahdon sen
arvokkaasti elää
sormet sormiisi pujottaa
Me ollaan tässä hiljaa
ja hengitellään
Mä tahdon uskoo;
parhaat vuodet odottaa
ja kaikki tarkoittaa
Me ollaan niin alussa
enempää en tohdi toivoa
mä voisin kirjottaa susta
silmät kii
sitä enemmän meissä on yhtymäkohtii
ja kipukohtii...
meidän kannattaa katella kauempaa
ei mitään merkintöintii
me ollaan jo puoliltapäivin täysii
jos vain sopivii annoksii
kun sä tuut mun kotiin
mä makaan hiljaa
kuuntelet mun hengitystä
nautin sun hiljaisesta läsnäolosta
annan sun tutkii
me ollaa niin kuin luontokin tarkoitti
sä voit jättää mut jos tahdot
mä en tee mitään ylimääräisii
mä tarviin sut vain mun taustatukiin
ja hiljaisiin hengityksiin
olet silmissäni unelmii
olet lentävii hiuksii
olet vauhtii
olet naurua taivaan tuuliin
aurinkoisiin päiviin
silmät kii
mä seuraan
sun nauruu
se on huikee
tuskin uskaltaa
alhaalta vauhtii hakee
se hylkää huolii
se saavuttaa suurii
se keinuu kovaa
se vauhtii ottaa
kaiken saa kun muistaa nauraa
se hylkää hyvyydet kun uskaltaa
se ei katso kenelle sanoo, se tohtii
tuu mukaan, tuu samaan vauhtiin
kädestä kii ja mentiin
sä rakastat
ehkä vauhdista
et ehdi sanoa
on sun aika tullut
saat irrottaa otteesta
sä lisäät vauhtia
sä uskallat
sä et kysy kelpaanko
sä tiedät sen
sä tiedät kuka sut hylkää
sä et välitä enää
sä oot vauhtii
sä oot unelmii
sä otat kädestä kii
ensin tuli huomaaminen
sitten tuli innostus
sitten tuli uteliaisuus
luultu ihastuminen
sitten tuli hyväksynnän haku
sitten tuli hiljaisuus
sitten tuli uusi yritys
sitten huokaukset
sitten tuli manipulointi
sitten tuli vitsit
sitten tuli kiukku
sitten tuli uudet yritykset
sitten tuli viha
sitten tuli välinpitämättömyyss
sitten tuli uusi nousu
sitten tuli suru
siihen se loppu
Nainen voi
kirjoittaa yhdellä kädellä
kymmensormijärjestelmää
Nainen voi
katsoa Kummelia aamuyöstä
ja kirjoittaa runoja surusta
Nainen voi
rakastaa ja vihata
samoilla aamuyön tunneilla
myös yksin ollessaan
Mies
ajaa yhtä asiaa,
mikä on tärkeintä
hänelle tuulee vain
yhdestä suunnasta
Ruusun nupun lailla
avaudun terälehti kerrallaan.
Kerron joka lehdellä
pienen tarinan elämästä,
joka nyt näkee päivänvalon.
Me lähdemme kulkemaan
pitkin taivaan rantaa.
Me nautitaan ja
toisistamme juovutaan.
Me palataan.
Meillä on yöt jotka halutaan,
aamulla nukutaan.
Rakkaani,
lähdetään.
Ota kädestäni kiinni,
juostaan tuuleen.
Meillä on kaikki toisissamme,
musiikki on puolellamme.
Askeleilla ei väliä,
kädet viuhtoo miten tahtoo.
Tää on meidän ilta ja yö,
me ollaan ja uskalletaan.
isä sä oot siinä mun vierellä
mä sun ylpeenä tyttärenä
12 vuotiaana
takki auki molemmilla
pakkashangilla
me niin yhtä oltiin
ja käveltiin
aurinko häikäisi
pitkin keväthankii
nää oli viimeisii kuvii
vaikka me vielä vuosia elettiin
mut harvoin enää tultiin kosketuksiin
mä kasvoin mun unelmiin tai jäin kotiin
pois me erottiin
usein ajattelin sinua
laitoin postikorttia
mutta ei me enää tavattu
vain silloin kun sä sairastuit
tulin sua katsomaan kun sua riisuttiin
viimassa sut saateltiin
en tavoita nyt syyllisyyttä
sillä tiesin niin,
tuli ongelmii usein onnen väliin
vaikka toisin tahdottiin
uskon että yhä ollaan
noilla keväthangilla
Tavatessamme ensimmäistä kertaa toit ylisuuren taulun
siihen nähdän mitä me toinen toisiamme tunsimme.
Yhteisillä automatkoilla, kuin yhteisestä sopimuksesta,
hiljaisuuden vallitessa, toistemme käsistä puristimme
mielesi vain oli toisaalla,
minä näin sen
se oli vielä lapsuudenkodissa
jolle sinun tuli olla uskollinen
olit kahden välissä,
et kahden vaiheilla
mutta sinä rakastit,
sen ymmärsin
myös minä omiin tunteisiini eksyin
vaikka vihdoinkin vierelläni oli ihminen
kunnollinen
tunteistasi et kertonut,
jätit minut henkisesti yksin
hopealusikka suussa sanoit syntyneesi,
minä lähes taivasalla
me kyllä yritimme,
apua etsimme
viereesi oli hyvä nukahtaa,
oli ihosi lämmin
mutta sinä olit edelleen muualla
minä vierelläsi yhtä hukassa
vihdoinkin kunnollinen kumppani
ja silti itketti
me molemmat itkettiin
yritä sammuttaa rakkaus
pienelle liekille
ota avuksi peitto
kääriydy sen sisälle
älä puhu mitään
ettei se saa ilmaa
se vie sinun aikasi
se vie etäälle elämästä
se horjuttaa keskittymistä
se kuluttaa ihmistä
se,
kun kirjoittaa
täten luovutan
tämän rakkauteni
joka ei kantanut
joka ei edes koskettanut
vain itse yritti pitää hengissä
puhaltaa ilmaa
uskoa niin kauan ja monta kertaa
täten luovutan
tämän rakkauteni,
joka ei rakentunut
ja jota rakensi
vain yksi
täten luovutan
tämän rakkauteni
surulla saattelen,
puhallan ilmaan
menemään
hyvää matkaa
rakkauteni
löydät vielä omasi
joka ymmärtää,
johon ihastua,
lupautua
lähetän matkaan
rakkauteni
puhtaat tuulet
sinua kuljettakoon
elämä taiteilee strapetsilla
me sen ohuilla naruilla
ota kiinni etten putoa
otan kiinni ettet putoa
otamme kiinni ettemme putoa
me taiteilemme
toisen vuoro katsoa
olet hetkessä liikkeessä
sillä minäkin
hetkiä elämät
kaikki
Päivä on valjennut
Viereeni tullut,
joku eksynyt?
näen olevan unessa
kuin avaruudessa,
onnellisena hymyilen
minä, aina niin yksinäinen
en erehtynyt
aurinko ylhäälle ehtinyt
puut herättänyt
linnut lauluun
lämmittänyt
hetkeksi silmät kii,
silmissä valojuovii
säteilee yhteisen peittomme ylle
kätkemättä salaisuuksia
vain kaksi onnellista
mä kirjoitan sanoja,
tuut mukaan sävelellä,
sama melodia molemmilla?
mut se ei jää soimaan...
mä käytän kovia konsonanttii
mä ehdollistan
me ollaan sävel ja sanat erikseen
me ei soida samalla raidalla
mut samalla cdllä kyllä
jonkun toisen biisissä
mut se meidän,
ei jää soimaan....
"älä herätä rakkautta ennen kuin se itse tahtoo"
olen kyllä ravistellut kuin pajatsoa,
vain vähän on tihkunut, kuin säälistä
joku kolikko tipahtanut
vaan niillä ei elä, eikä niillä hurvitella
riittää kahvikupposeen esson entisillä nurkilla
"älä herätä rakkautta ennen kuin se itse tahtoo"
ookoo, minä odotan,
mahtaako se vielä kauan viipyä,
tiedätkö monelta tulee?
Hyvä elämä
Anna minulle kärsivällisyyttä kulkea rakkauden teitä
jossa en voi olla varma,
ja jossa en aina saa vastausta.
Anna minun ymmärtää milloin kannattaa odottaa, milloin lopettaa.
Salli minun myös elää omaa elämää.
Ja aina kun mieleni pyytää etsimään rakkautta,
voin vastasta;
se on tässä
se on minussa
se on tietoisuus
johon voin aina palata
Tyttö pieni
katsot suoraan silmiiin,
keinutat hevosta
ilossa on pitelemistä
sun omiin toiveisiin
nyt vielä
saat kasvaa
leikkiä todellisiin
me eletään elämää yhdessä
jossain kohtaa mä jään kyydistä
tai tulen kaukana perässä
mutta sinä olet aina näköpiirissä
ja minun mielessä
en tahdo sitä muistaa
vain vuosi maailmaa
ja kohta jalat jo kantaa
olet antanut jo
monta ilon hetkeä
en saata niitä laskea
mitä vielä ehditkään
kun maailmaa saat valloittaa
me ollaan aina lähellä
kun ehdit muistaa sen leikeiltä
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.