Minä otin kynän käteeni ja kirjoitin

Minut valtasi ikävä.
Ihmisen ikävä.
Lapsuuden ikävä.
Ajan ikävä.

Minä otin kynän käteeni
ja kirjoitin.

Niin levollista nyt on unessa

Päiväsi on ollut pitkä
ja suruja täynnä
niin levollista
nyt on unessa
jossa kaikki on hyvää ja puhdasta
jossa linnut laulavat ikuisesta vapaudesta
unessa joka lohduttaa
joka vain antaa

Unohdun ajatukselle

minä laskeudun lepoon
minä käyn maaten ja uskallan olla
vaan kohta on noustava
oltava jotakin jollekin jossakin
ainakin itselle

kaipaan lepoon
maaten ja yksinäisyyteen
himmeiden valojen kuiskaukseen
hiljaisuuteen
sävelten sopusointuun
kiirehdan lepoon luota ihmisten
ja pauhaavien ajatusten
suoritusten ja mielipiteiden ristiaallokoiden
kaipaan himmeään valoon
kaipaan unelmaan, varovaiseen toivoon
luota ihmisten pakenen ja toivon
huomisen olevan erilainen
kunnes käyn makuulle ja unohdun sille ajatukselle

Älkää peljätkö

Enemmän kuin mitään,
kaipaan kuulla sydämeni ääntä
Yhä uudelleen ja uudelleen
kuulla enkelten lupauksen:
”Älkää peljätkö…”

Levottomat nuoret

nukun päivän
nukun yön
nukun millon tahdon

henkeni minussa yhtyy taivaallisiin
tanssii uuteen aamuun eikä päivästä piittaa

sovinnaisuus sanoo hyvää huomenta
sopimaton hyvää yötä

on elettävä kun mahdollista
eivätkä kukat punastu

yö yön jälkeen ikuinen aamukaste

parasta aikaa heinä suussa

sanatonta laulua ja
vain aamu kuulee

valvovat levottomat nuoret

Kun kevät on kauneimmillaan

Sanoillasi
minut syliin nauratat
Et kiellä mitään,
et ennen kuin jäät ovat sulaneet.

 

Katselet kanssani,
matkit nauruani
 

Ota kädestä ja hassuta
Lennätä leijaa kuin eilistä,
älä anna vielä syksyn tulla.
 

Sillä kevät on kauneimmillaan,
eikä kesä ole meille pahitteeksi
 

Ja kun jäät ovat lähteneet,
sinä naurat niille
 

Tule,
ollaan valmista viljaa
 

Tule,
juostaan kilpaa

Ikuinen kesä

sinä olet kesässä

huulesi ovat mansikkaa
tienpientareelta poimittua

ikuinen kesä 

ja  hymysi

Joka vain antaa

päiväsi on ollut pitkä
ja suruja täynnä,

niin levollista
nyt on unessa
jossa kaikki on hyvää ja puhdasta,
jossa linnut laulavat ikuisesta vapaudesta,
unessa joka lohduttaa
joka vain antaa

Hänelle itselleen

laskeudun hänen
lähelleen
olen sama rytmi
ja katse

annan hänet
hänelle itselleen

Toiset meistä

Toiset meistä
käyvät pehmein askelin
toiset meistä
pahoittavat mielensä
nopeammin

joihinkin meistä sattuu
useammin
jonkun meistä
sydän kuulee lähes kaiken
monet meistä
kaipaavat jatkuvasti
monet meistä
ovat ymmällään
lähes kaikesta
moni meistä
toivoo kaikkea hyvää
moni meistä
elää hiljaisesti
moni meistä kokee syvästi

Joulun lahja

Joulun lahja
ihmisen lailla syntynyt naisesta
Tullut taivaasta tuoden lupauksen:
hiljaisuuteen ja rauhaan kätken sydämenne
mielenne avarran Joulun sanomaan
Tähän lupaukseen on Vapahtajamme syntynyt
miksi emme kokoontuisi juhlimaan Jumalan kalleinta lahjaa?
Me tulemme tuntemaan
rakkauden ja tahdomme pyrkiä hyvään ja oikeaan;
itsemme ja lähimmäisen rakkauteen
aina yhä uuteen mahdollisuuteen
Saamme alkaa alusta
jokainen päivä on lahja ja anteeksianto,
tämän saat muistaa myös yksinäisyydessä
Hän luo uutta, joka kätketty on jokaiseen
arkiseen päivään, sen pienen pieniin hetkiin
Vallan ja loiston asemasta
sydämen hiljaisuus puhuu kiireetöntä kohtaamista,
itsemme ja toinen toistemme kanssa
Olemme löytäneet toisemme tähän hetkeen,
on Joulun aika, aika tulevaisuuteen
Joulussa on sanomaa jota kaikkea ei voi sanoin koskettaa,
vain sisimmässä aavistaa:
Se on tunto Jumalan tulosta ihmiseksi
ja mikä parasta Hän tietää tiemme
Ei ole vain sinä ja minä, on me
Lähimmäisemme tässä hetkessä ja kauempana,
hekin ovat kätkettyinä rakkauteen
Uskomme vapauteen kaikesta mikä inhimillisesti rajoittaa,
sillä anteeksianto jää kaiken jälkeen
Hiljaisuuden salaisuudessa
siinä yksinäisyydessä
Hän valvoo vierelläsi
jokaiseen uuteen aamuun
Päivän askareisiin Hän lähtee kanssasi,
sen jokaiseen toimeen kuin vain olemiseen
Kun epäilemme yhä uudelleen,
kun väsymme,
Hän tarjoaa levon jota tarvitsemme
Hän kanssamme on myös ilossa,
hyväntahtoisuus on lähtöisin Jumalasta
Hän tahtoo parastasi
sitäkin jota aina et hyväksyisi
Haavoillaan Hän haavasi peittää
Saat olla rakastettu,
syyllisyydestä syliin nostettu
Meille on annettu tulevaisuus ja toivo
Nyt ja aina

Rakkautta ei voi pakottaa

Rakkautta ei voi pakottaa
Rakkaus tulee ajallaan,
oveen hiljaa koputtaa
Rakkaus tulee ajallaan,
se saa sutkin uskomaan

Olethan kuin ennenkin,
rakkaus saapuu sittenkin,
silti on se viimeisin
Rakkaus saapuu ajallaan,
rakkaus saa sutkin uskomaan
Rakkautta et voi pakottaa
Rakkaus saapuu ajallaan,
siis avaathan
Rakkaus kahden ihmisen,
silti on se viimeisin
Rakkaus saa sut uskomaan
Rakkaus ottaa omastaan,
kaiken tuo se tullessaan

Taidolla tahdon sinut tuntea

Totuuttasi en tiedä,
epävarmuutta ennustan.
Mahdollisuutemme matkaavat
luoksemme, totuuteen tähtäämme.

Taidolla tahdon sinut tuntea,
en kiirehdi.
On hitaus himoa parempi.
Jokaisessa hetkessä jossa viihdymme,
luomme tähtemme.
Erilaisuutemme ei liene vahinko.
Avoimuus avautuu edessämme
ja mekin avarrumme.
Sisäinen sinnikkyytemme
päivä päivältä kasvattaa meitä.
Tuntematon tuttuni,
meidän mahdollisuutemme
ei ole antaa periksi.

Kun se tuli tietoiseksi

Rakkaustarina alkoi toisesta laidasta
se ei alkanut mielestä
ei tapaamisesta tietoisesta vaan kuin salassa näkemisestä
kuin kaiken hyväksymisestä valmiiksi

se piti kaikesta jo ennen aikojen alkua,
se piti näkemästään
se oli huomannut jotain hyvää ja todellista
mutta kun se tietoiseksi tuli
sen rakkauden hento palo, suli
ja se nousi yrittämään;
teki kaikkensa, väsyi ja lähes nolasi itsensä
se ei uskonut että rakkaus itseään varten paikalle tuli

huomisessa oli kyse arkipäivästä ja ehkä ilotulituksesta

Kaksi onnellista

me olemme kaksi onnellista
jotka vain vähän tietävät
mutta paljosta uneksivat

Se alkaa r-kirjaimella

Tätä juttua olen odottanut todella,
se alkaa r-kirjaimella.
Se on yhteinen hissimatka.
Se on kerros kerrokselta.

Kirjoitin kauneimmat säkeeni jotka tiesin.

Illuusiossani minä sinulle kirjoitin,
kirjoitin kauneimmat säkeeni jotka tiesin,
rakkaudesta kirjoitin, pehmensin puheeni puolella
en odottanut vastausta, vain omassa, kultaisessa olossani
kaiken innoituksen vallassa,
kirjoitin sinulle kauneimmat säkeeni

en niitä enää pois ottaisi, vaikka tuo illuusio olisi jo eilistä
pidän yhä yllä kaikkea kaunista, kaikkea mikä saa luonnonkin
puhkeamaan yhä uudestaan kukkaan
joskus vain on elettävä tarpeeksi kauan tai vain hetki
ymmärtääkseen ettei vastausta tarvita
vaan tuo mielen sisäinen, suloinen odotus
tahtoo ilmoille lailla lintujen, edes hetkiseksi
salli sen, kun se tahtoo, salli sen lentää
sillä aina se palaa takaisin, siihen uskottuun

Silloinkin kun sattuu ja tahtoisin asioiden menevän toisin

Minä tahdon laajentua,
sisällyttää elämääni kaikki ihmiset jotka tahtovat.
Minä tahdon laajentua,
en tahdo kompastua yhden ihmisen edessä.

Minä tahdon myös piiloutua,
antaa elämälle mahdollisuuden
tuoda lähelleni ihmiset niin etten itse ole estämässä.
Minä tahdon odottaa ja olla kärsivällinen,
vain siten voin saavuttaa parhaan.
Kaiken tämän minä tahdon toteutuvan,
silloinkin kun sattuu ja tahtoisin asioiden menevän toisin.

Toteudumme totuudessa

toteudumme totuudessa
kaikessa hyvässä
silloinkin kun vielä hapuilemme
lähemmäksi toisiamme

Rakkaus ei...

Rakkaus ei lue väitöskirjoja.

Toisenlaiset tilanteet

En tahdo innostua niin,
että olemme eksyksissä -
toisenlaisissa tilanteissa.

Kun minä ymmärsin teidät ihmisiksi

Kun minä
ymmärsin
teidät ihmisiksi,
aloin minä
puhua

Koko sielullani
tulin eteenne,
sanoin kaiken sen
mikä mieltäni
painoi

Enkä katsonut
kenelle  sanoin

Sillä vihdoin
olin alkanut
puhua

Laskupaikka rakkaudelle

hiljaisuudessa on
laskupaikka rakkaudelle

YKSILÖN VAPAUDESTA

Yksilön vapaus on oikeus
olla oikeassa omassa asiassa.
Mahdollisuus kuunnella toisia,
tarvittaessa sopeutua
luo yhteisöllistä vapautta.
Mielipiteemme kasvattavat meitä,
samalla kun kuuntelemme toisiamme.
Fakta luo turvaa johon nojata,
josta soveltaa elämään.
Omaa sydäntä tulee kuunnella.
Vapaus peloista on suurinta,
mitä voimme toisillemme tarjota.
Olkoon sinun mielipiteesi kuin aarteesi.
Mutta tiedäthän, elämä on alati vaihtuvaa.
Mikä oli eilen, ei ehkä enää ole tänään.
Sillä me kasvamme ja muutumme.
Meillä on oikeus myös erehtyä.
Totuus muotoutuu ajan saatossa,
suurimmassa osassa.
Ja aina jossakin kohden olemme yhtä.
Tuossa totuuden kosketuskohdassa
kohoaa elämämme.
Kunpa emme jäisi omiin tai toistemme mielipiteisiin liiaksi,
vaan menisimme eteenpäin omaa, sekä yhteistä tietä.
Rakkaus on se raja, johon kaikki asettuu
ja jota meidän tulee kunnioittaa.
Sen yli, meidän ei tule mennä.
Aina ei kaikki ole hyvin,
mutta ehkä seuraava hetki jo helpottaa.
Jos jollakulla on nyt paremmin,
tiedät, myös sinun elämäsi joustaa
ja antaa mahdollisuuden voida hyvin.
Se on meidän jokaisen oikeutemme,
myös siinä on meidän vapautemme.

Kosketettu sielu

ei sen väliä,
jos rakastat vain sivulauseissa,
kääntyneessä katseessa
sillä seuraavassa hetkessä
maailma on taas entisensä

mutta yksi sielu kosketettu,
sen rakkautta herätelty

Sinun mielipiteesi on tärkeä

Sinun mielipiteesi on tärkeä.
Sen ei tarvitse olla aina oikea,
se on usein yhteydenluomista.

Jotta pääset tuntemaan minut

Jos asetun esille vain hyvine ja kauniine puolineni,
olen vain puoliksi.
Jotta pääset tuntemaan minut, ja koko persoonani

on minun otettava riski, ja sanottava ne nurjatkin,
tavalla jossa en aina ole vieraskorea.
Siten sinulla on mahdollisuus päättää,
mitä teet kanssani.

Hiljaisen ihmisen elämä puhuu

näinä aikoina
hiljaisen ihmisen elämä puhuu
harvat sanat
kultaakin kalliimmat
esille nousevat

kuinka minä rakastankaan hiljaisuutta
verkkaista olemista
elämä on täynnä sanomista
aina löytyy uutta
mutta niin usein
voi jättää sanomatta

Me olemme varovaisesti ja vain vähäsen

ihminen uskaltaa varovaisesti
ja vain vähäsen tuoda ilmoille
oman ajatuksen
ja kuin perääntyen
kenties katuen,
jää odottamaan

ja kun aikaa on kulunut
uskaltaa jälleen,
mutta vain;
varovaisesti ja vain vähäsen
näytille tuo ajatuksen
kuin anteeksi pyytäen

me olemme varovaisesti
ja vain vähäsen

Suostuisitko siihen?

minulla ei ollut elämä kunnolla edes alkanut
kun sinä olit kaiken jo kokenut
mitä voisin sinulle enää antaa,
 muuta kuin itseni, riittäisikö se?

 riittäisikö hiljaisuus jossa asustelen
ja jossa talven viiman lattian raosta voi tuntea
antaisitko sisimpäsi puhua verkalleen,
sitä mukaa kuin yhteinen lämpömme sen sallii

suostuisitko siihen,
että elämä ei ole paennut toisaalle
eikä sinun tarvitse lähteä etsimään sitä muualta
vaan joka on läsnä meissä yhdessä,
auttaisitko minuakin,
suostuisitko siihen?

Haavoittuneesta sydämestä

kaiken sen
mitä sanot haavoittuneesta sydämestäsi
kaikki se mikä satuttaa
on sellaista jota ei voi tuomita
noissa hetkissä voimme vain lähentyä