kirjainten soidessa
kaunista on kuunnella sinua
kaunista on kaivata
täällä kaukana,
tässä hetkessä
tunnen sydämeni
se hupsu
vanhana syntynyt
kaunista on kaivata
suru tulee huomenna
tai ehkä ei muista,
ei sen väliä
tässä hetkessä
kirjainten soidessa
kaunista on kuunnella sinua
kaunista on kaivata
täällä kaukana,
tässä hetkessä
tunnen sydämeni
se hupsu
vanhana syntynyt
kaunista on kaivata
suru tulee huomenna
tai ehkä ei muista,
ei sen väliä
tässä hetkessä
Sinä olet sellainen
jolle annan anteeksi jo valmiiksi
ja elän siiinä, yliluonnollista luulen
sen on helppoa ja tulee kuin itsestään
vaan itsestä ei milloinkaan
Sieltä taivaista lähteneisiin lupauksiin jotkut nojaa
minä en tee samoin vaan minulle tehdään
ja se johdattaa
Katson kuinka pitkälle voin mennä ennen kuin luovutan
joku ei koskaan, minäkin aiemmin aina vaan
nyt tahdon elää ja koputtaa puuta
haavoittuneeseen mieleen tulen vastaan puolitiehen
En lähde vapaaehtoisesti, toivon; en milloinkaan
ja monta kertaa ostan sulta raaka-aineet rakkauteen
ja jos sinä sanot sanankin
minä valpastun ja alan kirjoittamaan,
niin kai runot luodaan ja yöt valvotaan,
"Tuskaa", sanoisi joku ja kääntäisi kylkeä;
"rakkaus on lapsellista eikä kanna huomiseen", hän jatkaa
vaan minä lähden ja jatkan, tulen puolitiehen
ja tähyilen sinua ja taivaanrantaa
Tahdon lähteä kanssasi matkaan.
Tahdon vieraisiin maisemiin.
Vierellä mahdollisuus.
Tahdon ylittää esteet.
Sanoa sanoja matkan varrella.
Punastua.
Tahdon pysähtyä ja
virvoittua. Jatkaa.
Ottaa kädestä ja epäillä.
Loputtomalta näyttävä suora.
Mahdollista ajatella, perua tai rakastua.
Tutustumista kilometrit,
auringonlaskussa eletyt hetket.
niin on ollut kaunista aikansa
niin on tullut aika jättää kaikki taaksensa
ottaa mukaan ainoastaan sydämensä
soi tuuli hiljaa kiitosta
saattaa matkaan lähtijän
päästää irti kaikesta
matka kohti tuntematonta
on edessä
on hyvästeltävä tämä kaunis maa
sen järvet ja metsät, kaikki
hiljennettävä sydän
suostuttava luopumaan
Rakkaus ikävöi eniten
yön hiljaisina hetkinä.
Nukahtaa varovaisesti.
Ei särje sydäntä.
Kaipaa koskettaa,
syleillä sinua.
Rakkaus tahtoo nähdä
kaiken kauniin yhdessä.
Lumoutuu läsnäolosta,
varovaisesta suudelmasta.
Toteutuu vapaasta tahdosta.
On yhtä päivälläkin.
Ikävöi jokaisessa hetkessä.
Vierelläkin.
Minun rakkauteni lepää sinussa.
Silti huomaan sinun puhuvan ohitseni.
Tiedän sinun kyllä kuulevan minua,
mutta vain vaivihkaa vilkaiset.
Tahdot minun olevan lähelläsi,
tietoisuus siitä riittää sinulle.
Sinä et omista huomista,
ja siksi olet ymmälläsi.
Vuodet ovat pysähtyneet tähän hetkeen
jossa elämä on synnyttänyt hedelmän.
Tietoisuus on tullut välillemme,
Elämä on kaunis
ja tapahtuu meistä huolimatta ja meille.
Kahden särkyneen haavat eivät umpeudu hetkessä,
tuskin tässä elämässä
On kaunista nukahtaa lapsen lailla.
Nähdä unia satumetsistä, sen siimeksistä joihon piiloutua,
ja lähteistä joista juoda.
Elämä on ikuista kaipuuta.
Antamalla anteeksi rakkaus on jo puoliksi.
Ja vain hetken päässä meistä.
sinun sanasi
nuo kaikkein salatuimmat
karkasivat sydämeltäsi
nostivat hehkuun kauan nukkuneen.
rakkaus tuli vaivihkaa
helisytti sanoillaan
noilla kauniilla juopui omastaan
se kuinka kaipaakaan
tulla sydänten vuoret valloittamaan
vaan se odottaa, eikä riko rajojaan
älä unohda rakkautta
läpi vuodenaikojenkin, jos tarpeen
se jaksaa odottaa
ja kun se tulee
on kaikki uutta ja puhdasta
odota rakkautta
sinulla on jo kaikki
älä katso mihin et pysty
katso missä olet hyvä
älä vaadi enempää.
haasta sen verran
kuin sen hyvillä mielin voit tehdä
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.