Tämä päivä, on nyt

 

Maailma,

olen pettynyt,

enemmän olen suruissani.

Kuinka sinun näin kävi, hetkessä?

Entä seuraavat sukupolvet, 

oletko huomioinut heidät?

Olen suruissani, enkä tiedä. 

 

Tämä päivä, on nyt.

Sanoit ajattelevasi

 Sanoit käyväsi pitkällesi,

olit voinut jo hetken huonosti.

Ajattelin; käy vain, se on kaunista

ja rauhallista. Sanoit ajattelevasi,

ajattele vain. Aina on ajateltava.

Ymmärsinkö oikein?

 

Mietin, minkä verran sinä mahdat ymmärtää minua? 

Tänään ajattelin; kuin verhoa olisi raotettu, 

sinä ymmärrät minua paremmin kuin itse ymmärsin sinun ajatelleen. 

Uskon että näet laajemmin kuin minä, sillä sinä katsot kauempaa.

 

Minkä verran, sinä ymmärrät minua? 

Sen verran kuin itse näen itseäni, sen verran sinä näet minua. 

Se haltioittaa ja lohduttaa. Se antaa elämälle luvan olla ja toteutua. 

Se antaa rohkeutta erehtyä, olla väärässä, myös ruma. 

 

Sinä sanot minulle ajatuksia, et ole sen etäämpänä kuin aloittaessamme. 

Se on suloista. Samalla minä kartan sinua. Tietäisitpä. 

Olen aistinut kovuutesi, joka ei kumartele. Se on ollut minulle liiaksi.

 

Tarvitsen syliä jossa nukkua, tarvitsen syliä johon hukkua.

Sinä et ole molempia. Olet vain totista puhetta ja sanoja vailla tunnetta. 

Se pelottaa ja kasvattaa minua. Olen aina varuilta, olen puolikas sanoja. 

Se harhauttaa ja kiukuttaa.Tahdon todisteita, helliä sanoja jotta voin hylätä. 

 

Elämä on monimutkaista. Istua yksin ja toivoa. 

Se on liian työlästä, tahdon irrottautua, katsoa lasta ja tuudittautua. 

Olla arkea, olla olematta kenenkään puolella. 

Olla pelkäämättä, sillä elämä on jo koetellut minua. 

Tahdon olla viimein perillä ja tylsistyä, mutta en rukoilla.

 

Tahdon hiljentyä, tahdon poistua. Tahdon elää ja vain olla. 

Vain olla on parempi kuin elää liiaksi. Se olisi muutoin toistoa. 

Joutua olemaan itsensä ulkopuolella, vailla tahtoa, vailla luonteenlujuutta. 

Olla oikeassa, maleksia pitkin katuja, piiloutua maailmalta. 

Ottaa osaa ja katua. Voi minua.

 

Tahdon olla esillä, tahdon kulkea mukana, eturintamassa sanoa. 

Vailla uhoa olisi parempi kuin kiihtyä. Sanoa pehmeästi, tulla perille. 

Olla jo siellä. Hiljentyä, kasvaa kauniiksi sanoilta, joissa on perillä, katumatta liiaksi. 

Tahtoa kasvaa hyväksi, olla loukkaantumatta ymmärtämällä maailma.

 

Suudella sinua, on päämäärä, kaukana todellisuudesta. 

En kaipaa sinua vaan osanottoa.

Mietin, minkä verran sinä mahdat ymmärtää minua? 

 

Tänään ajattelin; kuin verhoa olisi raotettu, 

sinä ymmärrät minua paremmin kuin itse ymmärsin sinun ajatelleen.

 

Uskon että näet laajemmin kuin minä, sillä sinä katsot kauempaa.

 

Minkä verran sinä ymmärrät minua?

 

Sen verran näen itseäni.

Ja sen verran sinä minua.

Lohduttaudun viestistä.

Taas voin mokata.

Istua kotona ja toivoa.

Vaihdan asentoa.

En aio rukoilla.

Enkä tarvitse toistoa.

Tahdon maleksia

pitkin kotini katuja.

Vailla tahtoa.

Piiloutua maailmalta ja sateelta.

Ei vaadi luonteenlujuutta.

Vailla uhoa.

Osa minua.

Todellisuus kaukana,

ei kaipaa sinua.

Vaan osanottoa

Voin suudella.

Tulla perille.

Katua.

Herkkänä ja hauraana

 

saada olla ihminen joka on

syntyä uudesti

joskus herkkänä ja hauraana

Pyhä kolminaisuus

Kuinka rakkaus voisi olla vain sanoissa, 

ne voi pyyhkiä pois teoilla.

Meidän ei tarvitse pelätä,

emme tarvitse paljoja sanoja.

 

Rakkautemme

pyhä kolminaisuus.

Kuperkeikkarakkaus

 

Rakastetaanko 

runoilla?

Ilta alussa

ja minä rakastanut tuhannesti.

Teen kuperkeikan.

 

Minun on hyvä,

siksi rakastan.

 

Uusi huomen

 

me lähdemme 

tavoitteemme tulla perille
tavoittaa toisemme
rintarinnan elämä  

turhan riisumme
hämärät valot kanssamme

Suostuisitko?

 

hiljaisuus jossa asun,

elämä meissä

Kaksi trenditöntä

 

rakkautemme olkoon
erilaista, meille ominaista,

vaikka eri huoneista

silitän hiuksiasi
pysähdymme rikkomaan illuusioita


kaksi tavallista 

trenditöntä

Punainenlanka

 

päällimmäisenä mitä teet,
kun olet loukattu ja mielesi on surussa,
näe surusi kauniina, 

katsele sitä kuin arvokkainta kristallia

pitele hellästi

anna olla punaisena lankana
mitä kohti kuljet

Ilo kuplii

 

Varjele elämä

uskaltaakseni sanoa: 

rakasta minua

minun itseni vuoksi
 

ilo kuplii
 

uskallan
tulla haavoittuvaksi

Onnellinen mies

onnellinen

mies

hymy

herkässä

temmeltäessä

kaatunut

kuka ties

ottaa kädestä

opettaa

kaatumaan

ja herkästi nauramaan

Puhuttelevan kaunis

 

sinä olet lämpö

olet valmis kun se on hyväksi

sinä olet kaunis

avaat teitä
 

olet kesä,
rakkautta auringosta
 

sateinen päivä, 

ajatuksesi

Emme ole ehjästä rakkaudesta

 

jos tulet 

esittelen iloni,
suruni olet jo nähnyt

emme ole esimerkkejä

ehjästä rakkaudesta 

mutta tahtomme on suurempi

ja tuhannet vuodet ovat puolellamme

Tallennetut ajatukset

sivuun kaikesta,
elämää vaivihkaa

samaa katsetta 

toivomatta enempää

Meillä oli aina ikävä

 

rakastan ajatuksia

olen rikas kaikista

 

kaunista ikävää kun

kaksi ihmistä kantaa samaa rakkauden

ajattelen tähtitaivasta 

 

matkustimme,

sanamme taustalla 

 

minulla on ikävä

meillä oli aina ikävä

Luovasti

 

liidän

luovasti

venytellen

rakastin

 

tänään keitän kahvit

 

nyt olen tolaltani

kuvittelen rakkauden

olen kaivannut niin paljon

kätkettyä surua 

puhdasta työtä

Tee kaikkea muuta

suru ja alakulo,

monta hyvää tilaisuutta

 

älä ajattele,

rakasta

tee mitä muut eivät

tee kaikkea muuta

Murehtiminen

älä suotta ole yksin

kun voit murehtia kaksin

 

Lapsen lailla

elämä uskaltaa,

nukahtaa kuin lapsi

Runoilla rakkaus

 

Rakastetaanko,

runoilla?

Rakkautta huomenna.

Ilta tuhannesti.

Tulethan?

Sinussa

minua.

Peittele

Jää vierelle

Rakkaus ennen vanhaan

 

rakkaus

ilman järkeä

ilman ajatuksia

yömyöhään

juopua 

rakkaudessa

nukuttava yön yli

ehkä monenkin,

monta vuotta

aavistin rakkauden

kävi luonani hipaisten

nyt odotettava

yhteyttä,

ehkä surua,

verhoutunutta

 

lähestyt

tarvetta

vai puhdasta rakkautta?

välillämme

sanamme

koen sinut hetkessä

 

meidän ei tarvitse

onnistua

 

en minä muuta pyydä;

rakkautta yhdelle

on rakkautta kaikille

 

vierelläni rakkaus

yhdessä kanssasi

kaiken lopulla

Näyttelevä rakkaus

 

sanojesi takana

rakkaus,

haavoittuvainen alussa

noustava tyvestä puuhun

 

rakkaudesta

elää,

näyttelee loput

Yhtä matkaa

 

sinne tulen minäkin

jossa unelmamme

ylemmäksi pyytävät

sanoittavat elämän

laskeutuneet

päivät nostavat

 

juokse

luokse rakkauden

Meidän oli syksy

 

elimme

syntyäksemme

 

hehkuimme

laulua ja runoa

unohduimme

sateeseen

 

hiljaiset merkitykset

iloa ja surua

kauneimmat katseet

alta varjojen

kuin pisarat

helmeillen sädehtivät

 

meidän oli syksy

olimme mitä kaipasimme

Kun olemme valmiita

Me emme ole kohdanneet

en tiedä kuka olet

tai onko sinua 

 

tahdon kirjoittaa 

pelkoni

tahdon uskoa että olet

sitä minä kirjoitan

ja itseäni

Ajatus muuttuu päivittäin

ajatus sinusta 

 

tämä on vaikeaa

 

Voin toivoa 

en tiedä 

mutta uskon 

 

Suuret odotukset tielläni

en syytä 

ymmärrän 

 

En uskaltanut ajatella sinua 

vain jotain hyvää

jonka tuli parantaa minussa kaikki

 

emme ole vielä kohdanneet

sydämestäni toivon kohtaavamme

 

Kun minä olen valmis. 

Ja sinä.

 

Hiljaisia hengityksiä

 

kauempaa

me ollaan sopivia

niin kuin 

luontokin tarkoitti

Parhaat vuodet

 

tahdon koskettaa

tätä hetkeä,

uskoa; 

parhaat vuodet odottaa

 

Yritän

olen yksin,

koskettamatta,

joskus hipaista

 

mitä voisin tehdä toisin

muuttua

olla parempi

 

jään ulkoreunalle

 

yritän

en tavoita

 

Erilaisesta erityinen

Suljen sydämeni.

Tyhjä sivu edessäni. 

Oli jotakin josta en itseäni löytänyt 

ja samanlaiseen erilaiseen kompastuin

 

Ei yhteistä säveltä, ei runonkieltä

vain etäältä mielipiteitä.

Silti jokin ihmisessä pysäytti.

 

Joku puhui rakkaudesta.

Se oli liiaksi ja siksi

hyvästelin.

 

Hipaisusta otan.

Monen mutkan kautta ymmärrän.

Ja erilaisesta tulee erityinen.

Sanottakoon

unohdin

kuinka tullaan todeksi

nyt uudet aamut

pehmeä äänesi

 

valo loistaa

aika verhot raottaa

paljon sinua

sinua ennen kaikkea

 

Et malttaisi

 

Toivon sinun

kääntävän katseesi

 

katso kaikkea

uskalla pukea

parhaimmat vaatteesi,

uskalla kastua vesisateessa

ja ettet ole täydellinen

kuin tahdossa

 

katso varjoista

poimi kukkaset

 

Tiedän surun

 

Tiedän

surun

 

Ilo

 

pieni pisara kerralla

 

maistella

 

hamuta

tämä ilta

Yhteys

kohotamme toisiamme

vaatimus lakkaa 

voima palautuu

uskallamme

 

Rauhasi

 

 

"Luotathan minun ajattelevan sinua"

 

Luotan sinuun ja meihin. 

 

Tietenkin minulla on ikävä.

Mutta minulla ei ole kiire 

vain siksi että olisin hädissäni. 

Luotan hiljaisuuteen jossa lujitumme.

 

Liian paljon rakkautta?

 

Oletko koskaan ajatellut liian paljon rakkautta?

Oletko niin paljon pelännyt ettet ole edes yrittänyt?

Oletko toivonut jonkun tulevan, puhaltavan kipuusi?

 

Vai ajatteletko ettei kukaan koskaan tulekaan ja olet lakannut toivomasta? Kaipaatko kuitenkin, toista ihmistä vierelle?

 

Romanttiset päivitykset kertovat kaiken onnesta. Uskotko niin kuin kerrotaan? Oletko koskaan miettinyt olleesi kaikesta osaton, lähes kaikkeen mahdoton?

Ovatko ilosi kaikki hiipuneet kuin tuli joka tyhjään odottaa uutta hehkua. Vai odotatko uusia mahdollisuuksia, heräätkö aamuisin ja ikävöit?

 

Tunsitko pettymyksen kun tahtosi oli toinen, kuin tuo toinen ajatteli? Tiesitkö jälleen yrittäneesi liikaa ja häpesit?

 

Minä ajattelen rakkautta.

 

Ajattelen liikaa ja jään paikalleni. Minun täytyisi lähteä, mutta kirjoitan vielä rivin.

Ajatteletko koskaan liikaa jotain ihmistä, joka tuskin huomaa sinua? Tai on sinulle niin kuin toisille, etkä näe mitään eroa, et erityistä joka kertoisi rakkaudesta.

 

Toivon vielä, sillä tunnen ihmisen jota ajattelen, rohkean ja surullisen. Ja siitä rakennan itselleni mahdollisuuksien alttarin.

Tuhat vuotta yksinäisyyttä

tuhat vuotta yksinäisyyttä

 

rakastan meille todellisuuden

 

Tärkeämpi

 

Odotan aikaa olla kanssasi eri mieltä.

Kenties olla väärässä. Iloita.

 

Sillä yhteytemme on tärkeämpi.

Rakkaudella

Elokuu pehmeässä sylissä

muistutti rakkaudella.

En näe

suruni,

rakkautta jota ei ole

vuodenkierto
vaikka tulisi
 

minä en näe

Elinpiirisi

 

mahdollisuutesi   

toteuttavat rakkauden

 

oivalluksesi herättävät 

elinpiirisi

Eksyneet kirjaimet

piirrän tunteeni

suruni
itken

piirrän huoneessani 

sydämen muotoisina
eksyneinä kirjaimina.

Yhteys

 

kun tulet luokseni

uskallamme hiljaisuuden

 

tahdon sydämen

hyväksyntää

tarvitsen yhteyden

 

Pisara

 

hakeudun lähellesi

varovaisesti

ravintoa sanoistasi

pisara sieltä

toinen täältä

Vieläkin kirkkaampi

suurilla sanoilla
todellisuus

hauras 

 

uusina ajatuksina   

aurinko

 

vieläkin 

kirkkaampi

Uusi huomen

syksy rakastaa 

huomisen

Kauniisti

hän laulaisi 

uupuneen

rakkauteen

 

 

äänellään,

 

kauniisti

Kätesi

katse syliin kutsuva

kätesi silittävät

mielesi

jaksaa uskoa

Rohkaisu

ettei ole yön 

yksinäisiä hetkiä,

anna minun nähdä

Punainenlanka

 

surusi,

arvokkainta kristallia,

punaisena lankana

 

kaikkea hyvää

Lepo

ristiriidan

välissä valittava

löydettävä lepo

 

Polku

kuljet polkuja 

valmiiksi luodut 

kulkea 

Rajamme

sydäntä tulee kuunnella 

kosketuskohdassa

vapautemme

Uskottusi

uskottusi

helppo totuus

 

katsele matkan päästä

 

Lepo

päiväsi pitkä
suruja täynnä

suostut lepoon
 

uskallat

Keitaani

karkaan lähteille 

tiheässä metsässä

yksinäisyys tummana kutsuu

jossa puut kaartavat suojan

Syvyytesi

edessäsi 

tanssivat
 

älä säiky 

pehmeästi lepää

eivät syvyyttäsi kestä

Ainainen yö

laulavat linnut

syvyyteni  esille 

ainaisessa yössä

Itsensä lähelle

ikävä rakastettua
ei untakaan malttaisi

kömpiä itsensä lähelle

Osat

riisun epävarman

kanssamatkustajat

kapinallisen tavoin
väsyneet

 

osat vaihtuvat

Vuotemme

ajatusten laskeutuessa 

joustamme
totuuden itsestämme

muutumme 

vuosiin

Vapauteni

kohosin vierellesi

selvitin esteet

otin vastaan sirpaleeni

Käsikädessä

käsikädessä

hengitän tahtiisi

hetki

sulkee sydämet

Levollista olla vaiti

 

tuuli ympäröi joka puolelta
nautin hipaisuista ihollani

aallot huuhtovat rantakiviä 

kuin silittäisivät surullista

luonnon
kaunista 

lintujen laulu

Erotessa

 

surullisin silmin
huomaat minun lähtevän

on paljon kesken
 

matkalla 

maltan pysähtyä

perillä ikävä

Hiljaisuuteen levollisuus

 

sydämeeni kirjoitan

sanoille rauhan

 

hiljaisuuteen

levollisuus 

 

Toteudu

 

uskalla jättää haaveet

toteudu

Suru

 

ikävä koskettaa
aamua

suru hipaisee 

hyvää yötä

Valmis hyväksi

ainutlaatuinen
sinä

lempeästi esille
valmis hyväksi

ajatuksesi 

kaikkien parhaaksi
 

Päivänkakkarat ja apilat

 

aikaisessa aamussa

kuljen luoksesi

mielessäni omistan

sinulle parhaimmat
 

tahdon kertoa kuinka kauniita ovat
päivänkakkarat ja apilat

Unelmani

lepäisin 

nostaisin pääni

olisit siinä

kertoisin unelmani

 

Sinun

pehmeytesi 

koskettaa

 

olemuksesi hehku värähtelee

Uutta ja puhdasta

sanasi salatuimmat

nostivat

sydänten vuoret 

 

älä unohda

on kaikki uutta ja puhdasta

Rakkaus lepää

 

rakkauteni lepää 

ohitseni

vaivihkaa vilkaiset

lähelläsi
tietoisuus

tähän hetkeen

elämä synnyttänyt hedelmän
välillemme

kaunis
tapahtuu

nukahtaa lapsen lailla
nähdä unia satumetsistä

Suostuttava

aika jättää taaksensa

ottaa mukaan sydämensä

 

soi tuuli hiljaa

päästää irti

kohti tuntematonta

 

 

Jokaisessa hetkessä

hiljaisina hetkinä

sydäntä
koskettaa
 

syleillä 

tahdosta

Lähteä

 

lähteä

ylittää esteet

matkan varrella

punastua

epäillä näyttävä suora

 ajatella kilometrit

Hetki päivästä

meren rannalla 

nyt ja aina 

lausettakaan
palata kotiin 

päivä päivän jälkeen
unelmissa 

hetki päivästä
jolloin kaikki kohoaa

Poutapilvien alla

tunteeni
itken

mennyttä
en ymmärtänyt
 

poutapilvien alla

eksynyt

 

Toisillemme

tahdon

kuunnella

 

oppia

peloistani 

 

puheeni

uskallamme, 

erilaisuuteni

tarvitsen 

 

yhteyden

toisillemme

 

 

 

Totuuteni

 

 yritän liikaa

 

totuuksieni seasta

et tavoita

minua 

Yhteys

 

kanssasi erimieltä

 

yhteytemme tärkeämpi

Aamut

hämärä kutsuu hiljaisuuteen
puhtaiden hiusten tuoksusta
aamut antavat aikaa
 

nousta omassa tahdissa

kertoen onnesta

 

Ihmetellä

vuosien huoli sinuun

istutettu
 

lupaan 

vielä näet  ilon

vielä ihmettelet

Elämä

 

elämä ei ole minua

 

samoja tuntoja  

 

ruokkii mieltäni 

hiljainen päivä

Onneni

 

etsin jokaisesta lauseesta
kuka olet

kolkuttelen
 

ympärillä

veden siniset

Sumu

 

kohdata

sanoilla kiire

sumussa

hämärä

Itkeä

hetkissä toivon

tunnetta

itkeä 

 

Mahdollisuus

tarkkaan

mahdollisuutta
 

etsin virheitä

 

ajattele parhain päin

mene päin pelkoja

Tunnen

läsnäolosi voima
 

tuntea

kuin vierelläni
 

Kevät

 

olimme nuoria

elämämme keväässä 

meissä oli jotakin ikuista
 

 rakastin rakkautta ja kenties sinua

sinä ilonpitoa ja kenties minua
 

muistot palaavat

harvat sanamme jännitimme

ikävä

Aika elää

elää 

kaikki yöt

toisissamme musiikki

 

askeleilla

ilta ja yö

Toivo

pidä toivo

nostat

ilon

 

Hyviä uutisia

 

elämä
yllätä 

anna

hyviä uutisia

Yksinäinen

tavoittaa sielu

ympärillä 

ei  kukaan

 

yksinäisen miehen 

yksinäiset askeleet


 

Kirjoita

 

elämä

satuttaa
puristaa 

vereslihalle

kirjoita

Elämä

 

toiveet valuvat 

intohimoa

ei uutta

juovuin sinusta
elämä elämääni

Auta

sanani
soluttautuvat

tulevat luoksesi
opettelevat

 

Mahdollista

tahdon elää

aluksi

kaipauksesta

olen epävarma

Osa

 

valmiiksi

tiedän 

olet
vuokseni
 

Kaksi

elävät
kahta elämää

ymmärtävät
niin vapaata

 

Näen

 

tahdon
loppuelämän 

elämääsi
 

suojamuurin 

murtua

Tahdon

rakastan

vanhan aikaista

 

Uskoa

 

Elämä huijaa 

tulevat
kauniit päivät

vuodet vierivät 

mitä voit

Rakkaus yli laidan

illuusioita
sydän uskoo 

rakkaus, tapamme pettyä 

Kadottaa

 

Varjele elämä 

kosketa  

En saa yhteyttä
 

puolustan vahvuutta
entistä kauemmaksi

rakasta

Nimeltä mainittu

 

aikani kuunneltuani

minua puhuteltiin

en voinut kuin itkeä
nimeltä mainittu

Aurinko

hiljaa  

tuuli hyväilee

kasvaa

heräämme

aurinko jaksaa

Pilviä

en ole ajateltu

olen valkoisia pilviä
sinistä taivasta
ristittyjä käsiä
pudonneita kyyneleitä

olen kompastus mattoon
pudotettu sokerikulho
kesäillan auringonlasku

Tarpeellinen

 

kaunis kirjoitus
 

ajatus rakkauteen

paleleviin sydämiin

Läheiset

 

kynnyksellä

suru ja kauneus

sisarukset

auringon alla

kättelevät 

yhtä läheiset

Maanantaina

 

luovuin

vastapäisestä pöydästä

huomenna

joku voi tulla

maanantainakin

Huomenna

tuskin tiedät

ikävä sinua
 

sanoisit sanan 

huomenna uuden

Kotini

 

juokseva puro 

aamukaste
hämärässä

arkana

tuhannet valot

kotini

Sädehtivät runot

kristallivaloissa

päivien muistot
 

valoa
arjen kanssakäynti
 

lumetta
sädehtivät runot

 

Silmänräpäyksen päässä

 

Unessa halasimme

suljin silmäni 

silmänräpäyksen päässä

Hyvä sana

 

yksinäisyys

ohjenuoraksi

johon tarttua

 

joku sana

hyvä

Perillä

sylissä rakkautta

kauniita sanoja 

 

perillä aurinko

Osa

 

hän on kaikkea
nostan jalustalle 

osa minua

Haaveet

haaveet
pieniä askelia

elämään
 

uskollinen

tuulta päin
 

kyseenalaistaa

ohitse kauneuteen

Lapsen päivä

puhuu pehmeitä
kaatuu välillä

nauruun

tikahtuu 

huokuu kainalossa 

lapsen päivä

 

Ihminen

ihminen yllätti

elämä

puhunut

Läsnäolo

itselleni anteeksi

hyvän tekemistä

 kumpuaa hiljaisuudesta

pysähdyttävä

annan puhua

haasteet

läsnäolo
itsestäni

 

Lause

kaunis lause

meni syvemmälle

seuraavassa lauseessa

aikuinen

muistaa vain sen