Kysymykseni Minna Canthille

Hei Minna,

sinä vahva ja voimakas nainen.
Rohkea sanoissa ja teoissa.
 
Aikasi jaoit perheelle, työlle ja aatteille.
Uuvuitko koskaan, kuinka kaiken jaksoit?

Olit sinnikäs etkä katsonnut kenelle sanoit,
kun asiaasi ajoit.

Mutta neuvoisitko meitä kenties
viettämään enemmän aikaa luonnossa ja läheistemme seurassa.
Olisiko tämä ajatuksesi nyt?

Minna,

mitä ajattelisit nykyisin,
mistä olisit huolissasi eniten.
Mistä kirjoittaisit näytelmäsi,
vieläkö ajattelisit Köyhää kansaa?

Minä luulen Minna,
ettei se ole ensisijaisesti olisi
vaatteet ja muoti, terveellinen ruoka
ja shoppailu.

Kenen asioita Minna nyt
siis ajaisit?
Iloitsisitko siitä
että naiset siunaavat seurakunnissa,
ovat mukana sen päätöksenteoissa?


Tavoittaisitko Minna
sateenkaarenpään,
näkisitkö sen värit,
mitä siitä ajattelisit?
Me olemme nykyisin nopeita
rakastumaan. Ja vain rasti ruutuun
jos joku ei mielllytä.

Minna,

sinun jälkeesi ei kenenkään naisen
vuoksi ole lippu salkoon noussut.
Ihmetteletkö sitä?
Tiedätkö ketään,
jolle sen voisi nostaa?

Minna,

meidän ei ole aivan helppoa olla.

Minkä neuvon antaisit,
että sovussa eläisimme,
ettemme itseemme käpertyisi
vaan kuuntelisimme toisiamme?

Olemme paljon tietokoneella.
Tiedätkö, sellaisen koneen edessä
monta tuntia aikaamme vietämme.

Me emme ole niin vahvoja kuin sinä.
Me otamme sanojamme takaisin.
Emme uskalla loukata,
siksi me loukkaamme.

Sinä pysyit suorissa sanoissa ja
olit sanojesi takana.
Me vain yritämme.

Huomaatko,
meillä ei ole sinun rohkeuttasi.
Mitä antaisit meille neuvoksi?
Kaipaisitko Minna johtajuutta,
kaitsijaa joka uskaltaa sanoa
ja rohkeutta jota lauma seuraa perästä?

Minna,

tärkein kysymykseni lienee,
kuinka sinusta tuli niin rohkea
ja sinnikäs?

Tiedätkö,
nyt huutavan ääni hukkuu somessa,
niin paljon on mielipiteitä.

Mitä sinä nyt tekisit,
jotta joukosta erottuisit?

Olisiko sinulla sama,
räväkkä linja, joka nykyisin
varsinkin somessa on vallalla.
Vai ajaisiko asiaasi asia itse?

Minna tiedätkö,
maailma on nykyisin täynnä mielipiteitä,
sinä aikasi harvinaisia naisajattelijoita.
Nyt meitä on monta
ja enemmän uskallamme kuin sinun aikanasi.
Siitäkin sinulle kiitosta.

Muuten, haluaisitko
olla julkkis?

Minna,

on ollut puhetta etteivät kirjat ja
lukeminen enää kiinnosta.
Ja että lasten ja nuorten lukeminen
ja kirjoittaminen on retuperällä.
Mikä tähän olisi sinun neuvosi,
pitäisitkö sinä lapsesi kurissa?

Minna,

voitko kuvitella,
meidän maassa kärsitään yksinäisyydestä,
vaikka kansa on kasvanut sinun aikojesi
ja kaikkialla on kaikkea.
Mitä ajattelet siitä ja sen syystä?

Ajattelen, että et pitäisi ruokajonoista joita lähellä asuinsijojasikin
kiemurtelee.

Ajattele, meillä on ruokaa enemmän kuin koskaan ennen.
Mistä luulet jonojen johtuvan ja kuinka asian hoitaisit ettei köyhää nolottaisi?
Mikä uskomattominta, me riitelemme rasvasta ja leivästä Kuvittele.
Me emme osaa enää syödä.

On nykyisin hyviäkin asioita.
Mutta niistä toisella kerralla.

Yhdessä toisen kanssa

Uskalsin tänään haaveilla;

kauniista talosta, kauniilla maisemalla.
Hiljaisuudesta kirjojen ja musiikin keskellä.
Luonnosta ja uutta luovasta voimasta.
Ilosta ilman syytä.

 Ja kaiken tämän jakamisesta
yhdessä toisen kanssa.

Rakkaus on tahtoa ja iloa, rakkaus on pahaa mieltä.

Rakkaus on tahtoa ja iloa.
Rakkaus on pahaa mieltä,
mutta aina syliin palaamista.
Rakkaus on meitä.

Sillä me tahdomme
toinen toisemme.
Tahtomme on syvemmällä
kuin mitä ymmärramme.
Rakkaus ei ollut meidän valintamme,
mutta me tiesimme kuuluvamme toisillemme.
Rakkautemme ei ollut kysymyksissä,
ei sovinnaisuuksissa, ei määritelmissä.
Sillä mikään niistä ei vastannut odotuksiamme.
Rakkautemme oli yläpuolella kaiken sen,
olemalla syvemmällä kuin mihin järkemme ylsi
tai edes toiveemme ja tarpeemme.
Sinä et ollut minulle sopiva,
enkä minä sinulle.
Mutta sitä ei kysytty.
Ja minä rakastin,
niin tiesin tekevän sinunkin.
Muuta emme tiedä,
eikä meidän tarvitse.
Sillä huominen on aina.

Rakastan kun vahvistun

anna minun katsoa piirrettyjä
ja syödä puuroni

rakastan
kun vahvistun

Sinä kysyit vähän, sinä kysyit koko elämän.

sinä kysyit vähän,
mutta sinä kysyit koko elämän
ja siihen minä vastasin

Kunnes katsot puoleeni

Kiipeän ajatuksiisi,
kunnes katsot puoleeni.
Vain sen pienen, mitättömän hetken vuoksi.

Kevään ensimmäinen leskenlehti

Ei rakkautemme
ollut kevään
ensimmäinen leskenlehti.

Silmiisi katson ja annan sinun olla totta

Yhteys syntyy kuin sattumalta
tai kun pysähdyn,
silmiisi katson ja
annan sinun olla totta.