näin me muutumme

hiljalleen
ajatusten laskeutuessa pehmeästi -
me joustamme

otamme
vastaan totuuden itsestämme,
elämästämme

näin me muutumme ja kasvamme
yhä uusin vuosiin

Riisun sinut kaikesta

Riisun sinut kaikesta

näen sinussa epävarman
eikä kukaan enää hurraa

jäit yksin
kanssamatkustajat
ovat sinut hylänneet
kuka nyt ymmärtää

olet kantanut heitä
kapinallisen tavoin,
mutta nyt he
ovat väsyneet

jäikö
ketään,
edes yhtään ymmärtäjää
elämä on kovaa

ehkä uusi nousu
uusi työ

kaiken jälkeen
kannattaako

ymmärrän elämän intohimon
se ei päästä vähällä
eikä otteesta
sinun on mentävä sen mukana
en tiedä, kadehdinko

sinua on raadeltu
ovat lampaat
susiksi muuttuneet

päinvastoin,
käy yhtä nopeasti

koskaan et tiedä
milloin osat vaihtuvat

ymmärrän sinua,
elämä ei
päästä helpolla

kirjoittaa itsensä lähelle

Ikävä runoa kuin rakastettua
ei untakaan malttaisi

ikävä runoa kuin rakastettua

aamulla kömpiä viereensä
kirjoittaa itsensä lähelle

ainaisessa yössä

minne kaikki uskallus hiljaisuudesta häviää
minne laulavat linnut

syvyyteni ei suostu päivänvalon nähtäväksi
se tulee esille kun kaikki on tyyntä
silloin tavoitat minut
elämän melodraamassa

ainaisessa yössä

Älä pelkää

Älä pelkää heitä
jotka edessäsi äänekkäästi
tanssivat

Älä säiky heitä
vaan saata sielusi
lempeästi paikkaan
jossa se pehmeästi lepää

Älä säiky heitä
jotka eivät syvyyttäsi kestä

eikä kukaan huomaa kun lähden

Karkaan usein elämästä,
pakenen kirkkaille lähteille
ammennan kylläiseksi

eikä kukaan huomaa kun lähden

pyyhin suuni ja virvoitun

tuossa tiheässä metsässä
missä yksinäisyys tummana kutsuu
ja jossa puut kaartavat suojan

näillä lähteillä minä käyn useasti
näillä lähteillä on minun keitaani elämässä

niihin minä karkaan ja pakenen
aivan yksin ja useasti

Keltaisessa mekossa

Kaipaan kevättä
ja iloa

Kaipaan tuulessa lentäviä
hiuksia

Lennän tuulen mukana,
siinä paikallani

keltaisessa mekossa
joka vihdoin on kaunis

Ja kun jäät ovat lähteneet sinä naurat niille

Rakkaaksi sanoillasi
minut syliin nauratat
Et kiellä minulta mitään,
et ennen kuin jäät ovat sulaneet

Katsele kanssani,
matki nauruani
Ota kädestä ja hassuta

Lennätä leijaa kuin eilistä,
älä anna syksyn vielä tulla

Sillä kevät on kauneimmillaan,
eikä kesä ole meille pahitteeksi

Ja kun jäät ovat lähteneet,
sinä naurat niille

Tule,
ollaan valmista viljaa

Tule,
juostaan kilpaa

ikuisessa kesässä ja levenevissä lahkeissa

sinä olet kesässä
sinä olet auringossa,
hiuksesi satavat lunta
sinun huulesi ovat mansikkaa,
tienpientareelta poimittua

olet eilistä nuorukaista
leveneviä lahkeita, kiharapäätä
et koskaan luokse tyttösen
ilman sanoja edeltä poikennut
ikuinen kesä hiuksissaan sataa lunta
levenevät lahkeet hymyilyttää
aitoustodistus ja sinun hymysi
sinä soitat vaikka
latosi olisi hatara
sinä soit aina
sinä soit tullessa
sinä soit ollessa
sinä soit lähtiessä
ikuisessa kesässä ja levenevissä lahkeissa

että uskallat

Kauniit kasvosi iltahämärässä

päiväsi on ollut pitkä
ja suruja täynnä

niin levollista nyt on
unessa

jossa kaikki on hyvää ja puhdasta,
jossa linnut laulavat ikuisesta vapaudesta

unessa joka lohduttaa
joka vain antaa, eikä kysy jaksatko

vain että suostut lepoon kaikesta

että uskallat

näin jatkui rakkaus

Se alkoi vaivihkaa

se ei kysynyt onko rakkautta
se kysyi tahdotko

enkä minä tiennyt
mutta kieltääkään en voinut

juttumme eteni
olivat kohtaamisemme arkiset
mutta samalla juhlalliset
ja joissa puhe rakkaudesta
olisi rikkonut mahdollisuudet

oli oltava ihminen
kaltaisensa tuo toinenkin
olin onnellinen

en itkenyt rakkauden perään
olin kohdannut jotain parempaa
olin kohdannut ihmisen

kunnes rakkaus astui mukaan
ja päivä päivältä lujittui
tuo ystävyydestä alkanut,
johon olin suostunut
ja josta nyt olen kiitollinen

sillä pohja oli rakennettu
ystävyydelle ja tahdolle
jossa hiljaisuus ja poissaolo myös viihtyivät
mutta joka uskoi

näin jatkui rakkaus
mutta joka ei rakkaudesta alkanut

ei paahtavasta paineesta,
ei innostuksen vallassa tehdystä löydöstä
vaan kuin yhteisestä sopimuksesta
että huominen on mahdollinen

ja vaikka ei olisi
olisi sydän vielä tallella

sillä rakkaudella minä rakastan

Sillä rakkaudella
mitä en koskaan ole saanut,
sillä rakkaudella
minä rakastan sinua.

on mahdollista rakastua

muutamassa sekunnissa,
siinä keskustellessani tavallisia '
valtasi minut syvä ilo;
ymmärsin että oli mahdollista rakastua

niille jotka vielä empivät ympärilläsi

Edessäsi,
yläpuolellasi
auktoriteettisi,
uskottusi;

helppo totuus.

Ota kuitenkin,
askel taakse.

Katsele matkan päästä,
tarkastele joka puolelta.

Anna muiden
mennä ohi, edeltä ja sivuilta.
Pysy sinä paikoillasi

Tiedät kyllä,
kun olet varma.

Sano sitten tuo totuus
äänelläsi,
niille jotka vielä,
empivät ympärilläsi.

kaiken innoituksen vallassa minä kirjoitin

Illuusiossani minä sinulle kirjoitin,
kirjoitin kauneimmat säkeeni jotka tiesin
rakkaudesta kirjoitin, pehmensin puheeni puolella

en odottanut vastausta, vain omassa, kultaisessa olossani
kaiken innoituksen vallassa,
kirjoitin minä sinulle kauneimmat säkeeni

en niitä enää pois ottaisi, vaikka tuo illuusio olisi jo eilistä
pidän yhä yllä kaikkea kaunista, kaikkea mikä saa luonnonkin
puhkeamaan yhä uudestaan kukkaan

joskus vain on elettävä tarpeeksi kauan tai vain hetki
ymmärtääkseen ettei vastausta tarvita

vaan tuo mielen sisäinen, suloinen odotus
tahtoo ilmoille lailla lintujen, edes hetkiseksi

salli sen, kun se tahtoo, salli sen lentää
sillä aina se palaa takaisin, siihen uskottuun

Kaiken tämän minä tahdon toteutua

Minä tahdon laajentua,
sisällyttää kaikki ihmiset jotka tahtovat elämääni.

Minä tahdon laajentua,
en tahdo kompastua yhden ihmisen edessä.

Minä tahdon myös piiloutua,
ja antaa elämälle mahdollisuuden tulla ja tuoda lähelle
asiat ja ihmiset, niin etten itse ole edessä estämässä.

Minä tahdon odottaa ja olla kärsivällinen,
vain siten voin saavuttaa parhaan.

Minä tahdon ymmärtää etteivät kaikki tule luokseni,
ja minun on hyväksyttävä se.

Minä tahdon nähdä sen tulevien ja menevien ihmisten virran,
en tahdo heitä pysäyttää jos he eivät tahdo, mutta jos he tahtovat, iloitsen siitä.

Kaiken tämän minä tahdon toteutua,
silloinkin kun sattuu ja tahtoisin asioiden olevan ja menevän toisin.

Otan silloin aikaa itselleni ja suren hieman.

Toivon että vain hieman, etten jää suruun enkä ihmiseen.

Sillä jokaisesta meillä on luopuminen.
Se on korkein läksy opittavaksi.

Sinusta minulle

Annan sinun tulla kaikessa epävarmuudessasi hiljaista polkua luokseni.

***

Kuinka paljon minä vaadin sinua olemaan kaltaiseni,
niin vajaa minä vielä olen itsestäni.

***

Jos et tavoita minua hiljaisuudessa,
et tavoita minua vaikka minä sinulle puhuisin.

Hiljaisen ihmisen elämä

Näinä aikoina hiljaisen ihmisen
elämä puhuu

harvat sanat
kultaakin kalliimmat
esille nousevat

kuinka minä rakastankaan hiljaisuutta
verkkaista olemista

elämä on täynnä sanomista
aina löytyy uutta

mutta niin usein -
voi jättää sanomatta

ITSENÄISYYSPÄIVÄNÄ

Yksilön vapaus on
oikeus olla oikeassa omassa asiassa.

Mahdollisuus kuunnella toisia,
tarvittaessa sopeutua
luo yhteisöllistä vapautta.

Mielipiteemme kasvattavat meitä,
samalla kun kuuntelemme toisiamme
Fakta luo turvaa johon nojata,
josta soveltaa elämään.

Omaa sydäntä tulee kuunnella.

Vapaus peloista
on suurinta,
mitä voimme toisillemme tarjota.

Olkoon sinun mielipiteesi kuin aarteesi.

Mutta tiedäthän,
elämä ja me sen mukana on alati vaihtuvaa.

Mikä oli eilen, ei ehkä enää ole tänään.

Sillä me kasvamme ja muutumme.
Meillä on oikeus myös erehtyä.

Totuus muotoutuu ajan saatossa,
suurimmassa osassa,
ja aina jossakin kohden olemme yhtä.

Tuossa totuuden kosketuskohdassa
kohoaa elämämme.

Kunpa emme jäisi omiin tai toistemme mielipiteisiin liiaksi,
vaan menisimme eteenpäin omaa, sekä yhteistä tietä.

Rakkaus on se raja, johon kaikki asettuu
ja jota meidän tulee kunnioittaa.
Sen yli, meidän ei tule mennä

Aina ei kaikki ole hyvin,
mutta ehkä seuraava hetki jo helpottaa.

Jos jollakulla on nyt paremmin,
tiedät, myös sinun elämäsi joustaa
ja antaa mahdollisuuden voida hyvin.

Se on meidän jokaisen oikeutemme,
siinä on meidän vapautemme.

Hyvää 1. adventtia

runoksi itselleni

Mistä kirjoittaisin runon itselleni,
lämpimästä yöpaidasta,
lauhkeasta tuulesta kasvoillani,
sateesta jossa on kauniit kasvosi,
niistä kirjoitan runon itselleni

siinä, aivan hiljaa

siinä
aivan hiljaa
vain ollaan

sanat verkalleen
jos ollenkaan

Joululahjaksi

Itsellesi, ystävällesi tai perheenjäsenellesi lahjaksi runokirjani: 
On eletty, on kirjoitettu.
 
Saatavissa suoraan kustantajalta, Mediapinta Oy. Tai nettikirjakaupoista.