Syksyn syliin

Syksy,

 

alta varjojen

avautuva syli

 

Hymyilimme 

sateelle.

 

Pisarat olivat kaikki

mitä tarvitsimme 

suoraan ihollemme.

Alta varjojen.

sädehtivät pisarat

Aina uusi huominen

kauniina ajatuksina
odotan,
katson mutta en korkealta

annan sen jota syksy puistelee
mutta joka pysyy tallella
ja voimistuu ikävästä

tule jäädäksesi
tule talveen
tule yhteiseen kevääseen

salli minun olla lämpö
kaikessa siinä minkä itsessäsi annat alttiiksi

anna minun olla varmuus sinulle
sielläkin missä olet ilman minua

sillä sinä olet aina sydämessäni
silloinkin kun et suostu minulle
silloinkin minä tahdon rakastaa sinua
aloittaa aina uuden huomisen

Syvemmällä kuin tuhansissa sanoissa

muuta en rukoile
kuin anna tämä vapaus
joka nyt on tullut
anna tämän jäädä

sinä tiedät kaiken sen
minkä olen kokenut
ja mikä nyt on mahdollista;
elämä minussa
syvemmällä kuin tuhansissa sanoissa

jos toisin päätät
sallin sinun tehdä niin

mutta edes hetken
anna minulle vapauteni

anna hengittää, elämän virrata
älä anna minkään sitä padota
älä pelkojen, älä sen että jään yksin

anna minun pitää vapauteni
anna vieläkin kauemmin

mutta jos toisin tahdot,
suostun siihenkin

Monta huonetta on vielä katsomatta

hymyilen ovenpielessä
näen sinun olevan tulossa
ei sinun tarvitse pelätä
maailmani on avoin sinun astua perille

ja kun olet alkanut käydä
en laske lämpöä pihalle

katsele ympärillesi
voit lähteä milloin haluat
mutta toivon sinun jäävän

meille molemmille on tilaa
saat asettua taloksi
 ja monta huonetta
on vielä katsomatta

Koskaan ei tiedä

Rakkaus on kuin alkutalvi,
koskaan ei tiedä millaiseksi se kehittyy.

Uskaltaa toteutua

uskaltaa toteutua kaikessa
minkä kokee oikeaksi
katumatta itseään liiaksi

Elämä on mustasukkainen

Elämä asettaa rajat
jotta kipumme ei liian suureksi tulisi,
jotta rakkaus ei olisi kaikki,
vaan Elämä

ei mikään voi tulla Elämän ja
meidän väliimme

Elämä on mustasukkainen ja antaa
vain vähän rakkaudesta,
jättäen meidät
aina janoisiksi
ei anna täydellistä,
antaa vain maistaa ja ylläpitää uskoa

sillä Elämä tahtoo meidät omaksensa,
eikä jaa toiselle

niin on Elämä hyväksi nähnyt,
tehnyt itsellensä

Silloin rakkautemme joulu on ikuinen

kaiken on oltava totta välillämme,

niin raadollisen totta että koskee

että vapauttaa

jotta antaa tulla luo,

jotta on vapaa lähtemään,

vapaa rakastamaan,

vapaa palaamaan yksinäisyyteen

kaikki vaiheet rakkauden elämme yksinämme

tullaksemme rakkaudessa täydellisiksi

elämä asettaa rajat

mutta silloin rakkautemme joulu

on ikuinen

Niin minä väsyn, ja niin minä kohoan

älä lähde

sillä et ole vielä tullut

olet iloni näkymättömistä

olet suureksi kasvanut 

olet osa elämääni

ja jos tulet

kuinka käy kaiken

kuinka käy unelmien

kun todeksi tulet

tuletko jonain toisena

jota en tunnista ja johon petyn

ja johon unelmani kuolevat

suru painaa pääni

suren jo nyt sinua

älä lähde nyt

kun et ole vielä tullut

olet lähellä etäällä

ole minulle kaikki

ole nyt, tiedän unelmani

tiedän mihin petyn

en usko onnistumiseen

en rakkauteen sinussa

en ihmiseen minussa

kaikki on turhaa,

tiedän kyllä

mutta toivoni nousee

aina se vain nousee

se kohoaa, se menee taivaisiin

vetää minut mukaan

ja minä väsyn, aina minä väsyn

ja aina minä kohoan,

kohoan vaikka en jaksaisi

uskoisi...minä kohoan,

niin minä kohoan

ja väsyn, niin minä väsyn

Olen rakastanut kyllä

olen rakastanut kyllä
en vain näkyvästi,
mutta sinua

Aika on puolellasi

näe maailma
aisti näkymätön
aika on kanssasi,
eivätkä hetket jätä sinua
yhdessä viettävät ne yöttömät yöt,
jolloin itku on äänetöntä
sinä tiedät että syvyydestä nousee aurinko
ole onnellinen
älä anna minkään estää löytämästä sisintäsi
sillä sinä olet paljon ja aikaa voi mennä
mutta muista, aika on puolellasi

Runoni rakennelma

Runoni vierelläni

lähelleni aamuun

yöttömän yön

runoni

En luovu rakkaudesta

en runoista

 

kotini on rakentaa

onnesta ja ikävästä

runoni Sinua

Yhtä aikaa

hän on yhtä aikaa avoin ja sulkeutunut
varovainen ja rohkea
hän yhtä paljon kysyy ja vastaa
mutta rakkautta osaa vain antaa

Noissa hetkissä, kaikki on rakkautta

monta kaunista hetkeä,
monta vielä nupulla
ehkä kaikki on annettu
vain hetkeksi

mutta noissa hetkissä,
kaikki on rakkautta

Kun sä riisut mua

tulet luokseni
lyöt maahan väärät luuloni
olet pauhaavaa todellisuutta
josta en tahtoisi pois lähteä

sä pakotat mua kasvamaan
jättämään pois taakkani
kaiken mikä on ollut hintani

älä nyt lähde pois
älä vielä kun kaikki on kesken
kun kasvu on vasta aluillaan
kun talvi tekee tuloaan ja
minä kasvan läpi routaisen maan

sä pakotat mua olemaan totta
vieroittumaan väärästä todellisuudesta
jossa laupeus hallitsi
jossa rakkaus ei ollut todellista
jossa oli yritystä hallita mielesi

sä riisut mua
pala palalta tuot mua
kirkkauteen
vain varjoissa valo kasvaa

sä riisut mua
sä tahdot nähdä mut kokonaan
ja mä uskon sua
ja lupaan ettet tuu katumaan
kun sä riisut mua

Oma hiljaisuus

jospa tulisimme yhteen,
niin että jokainen toisi mukanaan
oman hiljaisuutensa

Tehtävänä pysähtyä

jokaisessa mutkassa
joku on jäämässä
edeltä menevät, menevät

on vilkutettava hyvästit
ja jatkettava

jokaisessa mutkassa
joku on hitaampi
jonka tehtävänä on pysähtyä

On annettava

Rakkauteni kuin ohitse lipuva laiva.
Kuin sumusta nouseva aavelaiva.

On annettava lipua ohitse.
Annettava.

Ikuinen toivo

Hetkeksi tulen itselleni,
aivan lähelle.
Myös ikävä ja
ikuinen kaipuu

joka luo uutta,
joka jaksaa toivoon,
joka hymyilee minulle.

Sillä toivo on ikuista,
istutettu jonkun toisen toimesta.
Joka jatkaa kasvamista,
meistä huolimatta.
Ja meidän jälkeemme.

Mielikuva meistä kahdesta

hellin mielikuvaa meistä kahdesta,
hymyillen pidän sylissä kuin pienokaista
rakkauden sylissä, sinua ja minua

jossa aurinko on vieläkin kirkkaampi

olen asettunut suurille sanoille,
arkipäivän ylittäville
lokakuinen aurinko näkyy ikkunasta
ja raikkaan ilman voi tuntea

on kirjoitettava suurilla sanoilla
elämän todellisuus kulkee rinnalla,
hauraus joka voi katketa hetkellä millä hyvänsä
sanat loppua kohti terävöityvät
syntyäkseen yhä uusina ajatuksina
uusi, kaunis aamu myös jossakin toisaalla,
jossa aurinko on vieläkin kirkkaampi

Aina on joku

aina on joku
joka sanoillaan sipaisee sydämen syrjää
niin että yksinäisyys hetkeksi väistää
aina on joku
joka tulee niin lähelle,
ettei maailma vieläkään jättänyt

aina on joku
joka saa sielun värähtämään,
samoilla silmillä näkemään
aina on joku
jolla on hyvä sana sanottavaksi,
ohjenuoraksi johon tarttua

Ihailen heidän rakkauttaan

Heidän rakkautensa on
hiljaista juurruttamista,
ei ylisanoja

vaan muistojen luomista

Ihailen heidän rakkauttaan,
vasta-alkanutta joka uskaltaa

Kun huoneemme on hiljainen

meillä on näkymätön side
yhteiset ajatukset
samankaltaiset
jotka punovat meidät toisiimme
silloinkin kun huoneemme on hiljainen

Silmistä hyväksyntää

kaunista ja hyvää
silmistä hyväksyntää
sitä sydän halajaa
kaipaa antaa itsensä
kaiken lämpönsä
kaiken mitä tarvitaan

silloin kun rakastetaan

Hetki joka näyttää iankaikkisuuteen

Joskus me kohtaamme
jättäen jäljen toistemme sydämiin,
rakkauden joka on puhdas kaikesta
ja joka riittää sen hetken.
Ehkä se on silmänräpäyksen hetki,
mutta se on hetki joka näyttää iänkaikkisuuteen.

Itsensä luokse

Kuinka jonkun sanat voivat avata kyynelten hanat,
Koskettaa vähäeleisyydessään niin syvältä.
Tulla sinne minne yleensä ei ylletä.
Näyttää maailma ja itsensä yksinkertaisuudessaan,
haavoilla ja paljaana, samalla hoitaen, ei jättäen yksin.
Tuoden ihminen itsensä luokse.