Elämässä on tärkeää saada olla se ihminen joka on. Syntyä
siksi persoonaksi joka on tarkoitettu. Kirjoittaminen on tapa syntyä uudesti silloin, kun jotain on
jäänyt uinumaan, jotain joka on jäänyt syntymättä.
Olen kiitollinen runokirjastani. Noin 10 vuoden ajan
kirjoitin runoja purkaessani tuntojani, tehdessäni havaintoja elämästä. En
tiennyt tuolloin että joskus runoni ovat talletettuina kansien väliin. Ehkä
haave oli olemassa, kuitenkin hyvin herkkänä ja hauraana. Minä jatkoin
kirjoittamista.
Runoissa tahdon tuoda esille toivoa ja rohkaista. Vaikka
elämä näyttäisi että se ei etene, se etenee.
Parhaiten se usein etenee ja syvenee paikallaan ollessa.
Uskalla pysähtyä elämän edessä. Uskalla kysyä mikä on
tärkeää, mistä voin luopua. Kuuntele sydämesi ääntä ja ole sille uskollinen.
