Täytyn sanoista olla hiljaa

Täytyn sanoista olla hiljaa
vaikenen kertaalleen
koska on syksy
ja aurinko on mennyt
eikä huomista luvannut

 

vaikenen sanoista
kääriydyn kaemmaksi sinusta
olen vaiti ja puhun
nousen vain lähteäkseni
 

en katso kun olet lähelläni
hyvästellä en tahtoisi
sataa lunta ja minä käyn läpi
talven
 

kunnes tulen sinulle jälleen
riisun takkini
 

kaikki on kuin uutta
minä hymyilen sinulle
emme olleet erossa
vain hetken kadoksissa toisiltamme