Uuden vuoden edessä

Maailma luotiin ennen meitä,

mitä me ollaan sanomaan.

Miks me tehdään toisin,

kuin viljellään ja varjellaan?

 

Mitä me halutaan,

onko riidat hienoo?

Kuinka kaksi koskaan,

löytää enää toisiaan?

 

Vuoden päästä kun katsotaan,

miten kaikki taas menikään,

opittiinko mitään?

Vieläkö kaivataan,

toista ihmistä vierelle istumaan?

 

Mitä me halutaan,

onko riidat hienoo,

kuinka kaksi enää koskaan,

löytää toisiaan?

 

Me tarvitaan meitä,

ei vain yhtä ihmistä.

Miks me ollaan eri teitä?

 

Tullaanko yhteen milloinkaan?

Mä kuljen sun perässä

 

Sä oot vahva,

kuljen sun vanavedessä,

estän itseäni eksymästä.

 

Pidät mua ehkä outona,

et varsinaisesti minään saaliina,

mut se ei haittaa minua

 

en sano tätä kiusalla,

mut me ollaan eri planeetoilta,

ei varsinaisesti naapureita

 

Mä kuljen sun vanavedessä, teen virheitä

 

sä et pyydä mua oottamaan, sä jatkat vaan,

mut mä omalla tavalla, kasvan viisaita sanoja,

sun vanavedessä

 

mä tarvitsen sun vahvuuksia,

viisaudesta en tiedä,

se tulee ehkä mun puolelta

 

mä käyn sun vanavedessä,

en tiedä milloin olen jäämässä

kuin junan vaunu jättää toisensa

 

mä ihailen sun vahvuutta,

sä et koskaan selitä

 

en varsinaisesti unelmoi sinusta,

ei oo enää mun tapaista,

 

mut matkalla mä elän,

katselen maisemii, hiljaisii,

siinä samalla katselen unelmii,

jotka ei tuu ehkä enää näkyviin,

mutta mä olen tyyväinen tähänkii

 

mä ihailen sun voimaasi,

anna mulle puolet siit

Rauhassa rakastettu

 

rakastettu,

kaukaa haettu?

kirjoittaisi rakkaudesta

tai jostakin muusta

rakastettu

ja maailma täynnä rakkautta

hakee omansa

vaikka maapallon toiselta puolelta

rakkautta

maallista

ei sotia

rakennettaisiin puroja

kosken törmäillä kuin lapsena

niin maailma luotiin

Nakkimakkaroita ja mansikoita

 

Muistan sut 

ennen kuin me virallisesti ees tavattiin.

 

Joku veti mua suhun kii, 

kuin napa vasten magneettii.

Mut eri teitä jatkettiin.

 

Mä en kaivannut sua silloin,

en ajatellut illoin, ventovieraita kun oltiin,

en ymmärrä miks kävi niin,

et nyt pyörit mielessäni karusellii.

 

Mut sit kohtalo heitti kuperkeikaa 

ja taas tavattiin,

ihan hiljaa oltiin, tai mä ainakii.

 

En mä kerro sulle kuinka kaipaan,

vaan hyväksyntää mä halaan, keltä saan.

Sä et joudu maksaa siitä hintaa.

 

Ilman sua nukun huonosti,

runoja rustaan ja huokaan;

jätä  mut jo rauhaan.

Se ei koske sua kuitenkaan.

Aika parantaa, sanotaan.

 

Kuinka ikävöidä tuntematonta,

en ymmärrä, koita rauhoittua,

elämä on täynnä ihmisiä,

kyllä sutkin vielä huomataan.

Niin varmaan.

 

En mä sua rakasta,

en ymmärrä tätä tuskaa.

Tuskin tuskaa tää on, hyväksymistä haen vaan,

ja se eniten satuttaa, kun et mua huomaa.

 

Mä toisin sulle vaikka kilon mansikkaa,

jos mä saisin sut vastaamaan, mutta turhaan.

 

Mä meen nyt kirjoittamaan uutta maailmaa,

joka huomenna alkaa, syön nakkimakkaraa.

En enää luoksesi

 

Annan olla. 

 

Annan sun katsoa omaan napaasi, 

omistaa kaikki puolitotuutesi. 

 

Tuskin kukaan muu enää haluu sut, 

kun joudut kaiken uudesti opettelemaan.

Mietin miten enää koskaan rakastut, kuin itseesi.

 

Lähden nyt luotas pois.

Kaikkea oli paljon, paljon sinua,

kaikkeen olen väsynyt, jatka vain yksin.

Etkö väsy koskaan?

 

Mitä nyt itse teen?

 

Jään lepäämään. 

 

Rauhoitun tekemään uuden alun ilman sinua. 

Olen täynnä kaikkea, sinua ennen kaikkea. 

En jää odottamaan, jatkan matkaa.

Katson taakseni kaksi kertaa, 

ei se haittaa, älä luule, että takaisin tulen.

 

En nimeäsi enää mainitse, 

ei nouse huulilleni se. 

 

Lähden menemään, 

katsomatta taakse enää. 

Mistä löydät rakkautesi, 

ihmettelen. 

 

En katso taakseni enää, en. 

Suon sulle itsesi kaltaisen rakkauden. 

 

Jään ikävään, sanottakoon, 

mutta merkitystä muualta nyt lähden hakemaan. 

 

Ja jos palaankin, 

hetkeksi palaan, 

en koskaan iäksi, 

luoksesi.

Sua tuun ehkä kaipaamaan

 

Tuu mun syliin aamuisin kun oot heräillä, 

ja iltaisin kun oot vierellä.

 

Sut näkisin heti aamusta, 

illasta nukkuisin kainalossa. 

 

Ei sen väliä rakastatko täysillä, 

kun iho huutaa ihoa.

 

Ei sun tartte mulle mitään luvata, 

sopiihan se niin? 

Oltaisiin vain kahdestaan, 

huomenna tuskin tunnetaan, 

sopiihan se niin?

 

Sut kelpuutan vierelleni 

kertomaan vaikka huonoja vitsejä, 

kunhan ihoillaan. 

Ei jäädä potemaan. 

 

Ei sun tartte mua rakastaa, 

kun iho huutaa ihoa. 

 

En tuu sua rakastamaan, mä koitan itselleni vannoo, 

pärjään ilman sua, nyt halataan. 

Älä pakene ennen aamunkoittoa, ollaan yhtä soittoa.

 

Tuu syliini, jäädään siihen tiukasti, 

totutellaan olemaan. 

Äiti ei tuu katsomaan, 

voit hetken rakastaa.

 

Huominen tulee, tiedän sen, 

ja nyt pelottaa. 

Mut luvataan, 

tää hetki rakastetaan, 

ei kysytä lupaa, uskalletaan 

 

Tuu, pujahdetaan. 

Tuu sanomaan,

nyt halaamista keho kaipaa, 

saat ravistaa.

 

Sua tuun ehkä kaipaamaan

Elämän tahto on jatkaa

 

Ja näin jatkuu elämä

emme jää suruun

vaan nostamme päämme valoon

tästäkin noustaan

vahvemmiksi tullaan

mitään pahaa tuskin tapahtuikaan,

mihin emme voisi yltää ja kädestä ottaa

puhtain jaloin jatkaa matkaa

matkaa,

kuin mitään olisi tapahtunutkaan

kuka olisi uskonutkaan,

me ainakaan

syytteet kumottiin, kumottiin toisetkin

emme jääneet sattuneeseen,

emme sormella osoittamaan

me kannoimme kortemme kekoon

yhteiseen hyvään ja jatkoimme matkaa

kuin mitään olisi tapahtunutkaan

(sillä näin tahtoo elämä kantaa lastaan)

Perhosen vuosi

 

Perhosen vuosi

 

jo tuolloin olin tyytyväinen,

ja valmis majan rakentamaan

 

kuinka minut vielä nostettiin,

ja kutsuttiin

 

kuinka yhä uudelleen

nousee lentoon

 

perhonen

Tällä hetkellä

on tälläkin hetkellä ihmisiä

jotka tahtoisivat itkeä

ihmisiä

Kun minä ei ole enemmän

kun meille syntyi yhteys,

oli kuin maailmani olisi syntynyt uudesti,

kuin minä olisi syntynyt

ja sinä

kun minä ei ollut enemmän

En ymmärrä

 

Minua harmittaa ihmisten puolesta, 

kuinka paljon he ovat väärässä, tahtoisin oikaista heitä, 

usein sen teenkin.

Harmittaa kuinka ajattelevat väärin, 

miksi ovat tuollaisia, miksi eivät ymmärrä? 

Miksi kysymyksiä liian paljon, liian paljon ajateltavaa, 

liian paljon ihmisiä ympärillä jotka kärsivät vaikka voisivat tehdä asioille toisin, 

ja miksi eivät tee, en ymmärrä.

En puoliakaan tästä elämästä ymmärrä.

Paljonko on tiedettävä

 

Milloin ihminen on onnellisimmillaan?

Milloin tietää olevansa perillä?

Miksi kielletään ajattelemasta,

lisääkö se tuskaa?

Entä jos ei osaa lopettaa?

Mitä jos kukaan ei rakastu koskaan minuun,

entä jos jään ainiaaksi yksin? 

Entä jos sitä tarvitsenkin, 

jos se on parhaakseni, mistä tiedän myös sen?

Mitä on elämä? 

Usein tuntuu että meidät on tänne vain heitetty, 

ja sanottu: ”koeta pärjätä.”

 

Ymmärrän miksi on kärsimystä.

Ei se ihme ole, kun aikaisempia ajattelee.

Meidän on vain kuljettava mukana, 

sattuu mitä sattuu, minkäs sille teet.

Eikö silloin pääse helpommalla? 

Eivätkö kaikkia hyvää tarkoittavat gurut 

ja ehkä runoilijatkin ole vain väärässä, 

kirjoittavat pehmeitä?

Pienen pieni kysymys: mitä on elämä?

Liittymätön

 

olen etsinyt ihmistä

luullut löytäneeni sen sinusta

olen ollut avuksi,

odottanut että tulet täydeksi,

täydellisyyttä en tavoittele

kuitenkin hetken odotan,

ja etsin sinua, sinusta itsestäsi

aina ihmisen luokse

 

te puhuitte minulle,

minä puhuttelin 

jätimme jälkeemme

jälkemme 

niissä askeleissa

menkäämme pidemmälle

sydämeni ei ole teille

minä jätän teille ikävän,

ihmisen ikävän

mutta sydäntäni en teille heitä

Sen edestään löytää

 mitä minun on kiire tekemään,

sen edessä minun on pysähdyttävä.

Piilosta

 

Ei olla enää piilosta

 

tule esille

tai anna minun löytää sinut

kerro merkki suunnasta

lähden tulemaan,

polttaako?

 

Odotat, että löytäisin,

olenko lähellä vai kauemmaksi menenkö,

sano polttaako?

 

anna minun löytää sinut

anna ilo löydöstäsi,

vai onko vielä aikakaan?

 

älä enää piiloudu

älä huuda verho takaa

tai valitse läpinäkyvät

tuulen paljastamat

 

kävelen läheltäsi

tiedän sinun olevan siellä

piilossa

en ole huomaavinani

vain harmittaa

en voi muutakaan

 

anna merkki,

jos tahdot minun löytävän

jos en löydä

tule esille

kerro tässä olen

iloitse

erilaiset rakkauden kaavat

 

sinä rakastat soittamista

laulua ja tanssimista

sinä rakastat onnistumista

tekemistä

minä sinua

Joka oli, ja joka tuleva on

 

olla vahva

seisoa omilla jaloilla

olla se joka oli,

ja joka tuleva on

Kasvanut vahvaksi

 

minut vahvaksi odotit

pois itsestäsi kasvatit

loit uudeksi

loit minuksi

et kahlinnut

et viereesi sulkenut

näytit tien jota kulkea

kohti itseä

kohti voimaa

Siinä vierelläni

 

viereeni jää

jää lepäämään

pää painuu olkaasi vasten

jää kun itseni hylkään

on mustaa nyt sää

en unta mä nää

yön pimeään pelkään

sanat juuttuvat kurkkuun

kyynelet pyrkivät karkuun

viereeni jää

kun muut hylkää

sinäkin

 

älä aamuun jää

mut viereeni jää

kun yö on pimeää

ja sanat juuttuvat kurkkuun

kun kyyneleet karkaa

ja soinnut lakkaa

jää

tähän viereeni jää

en unta mä nää

On jatkettava eteenpäin

En voi jäädä ihastelemaan,

on jatkettava eteenpäin.

Ohimennen kaiken

 

Eläisi vain,

tuon tuosta.

Kivinen tie

 

elämä ei suostunut 

pukeutumaan mustaan

valitsi neutraalin

 

puhui taukoamatta

muutti kivet leiviksi

jokaisen syödä

 

havahtuminen

polven sisäsyrjän

pehmeään ihoon

kosketus kosketukselta

yhtä pehmeästi elämä

 

joka vain sivujuonne

olevaisuuden iankaikkisuudessa

 

kirjoittaa helposti

elää kipu edeltä

 

liukkailla katukivillä

yksin kävellä

"Mitä sinä tahdot, että minä sinulle tekisin?"

 

Älä kadota elämää halpaan,

älä.

Sillä minä tarvitsen sinua,

mutta sinä olet aina muualla,

aina toisille,vaikka he karkaavat käsistäsi.

 

Minä olen paikallani.

Tule, sillä elämä on kalliimpi,

kuin halvat tapasi tavoitella tyhjiä.

Mistä te silloin täytytte, minä ihmettelen?

 

Te olette jatkuvasti janoisia, vain pisaroita saatte,

niitä samoja. Mikään ei ravitse, ettekä tule kylläisiksi.

 

Nähkää vaivaa, elämä on rikas antamaan, 

kyllä myös lahjoittaa, paljonkin, sanoisin. 

Mutta edetäksesi, näe vaivaa jos haluat kärsiä,

en sano että se on tavoiteltavaa, vain harvat kestävät. 

Eikä heillä ole vaihtoehtoja,.

Kun olen mennyt

 

Jätän sivuni auki 

sinun katsella minua.

Katsotko kauniisti, 

puetko hymyn yllesi?

 

Tulen sanoillesi, 

pehmeille

peitteeksi puen ne.

Katoan itselleni

Elämä on keinua,

ja minä tahdon ne.

 

Olen maksanut runoni.

Ota mitä tarvitset,

tai jakakaa kesken.

 

Sillä minä -

olen jo mennyt.

Tässä elämässä

Tahtoisin kirjoittaa ilman tunteita, 

kertoa että tänään teen makaroonilaatikkoa. 

 

Aamulla herään puoliltapäivin. 

Pesen pyykit.

 

Käyn kahvilassa olemassa yksin.

 

Ja tulen kotiin -

olemaan yksin.

Minun sisällä minä

 Älä unohda itseäsi.

Kaikessa katso lähellesi,

niin että näet mitä itse haluat ja tarvitset.

Eivät toiset elä sinua varten. Sinä elät omaa elämääsi varten.

Sinä voit tehdä siitä kukikkaan.

Älä aja takaa olematonta.

Katso itseesi, minä on siellä.

Siellä tulee sinunkin olla.

Lähelläsi lähelläni

 

tiedän sinun olevan lähelläni

sillä minä olen sinun lähelläsi

 

 

 

Elämän puolella

elämä on mielekkäintä,

kiintymättä liiaksi

***

yhteytemme kasvaa yhteydettömyydessä

 ***

 yhä uudestaan lasken kädestäsi,

antaakseni sinun erehtyä

***

olen aina lähelläsi,

vai sanan päässä

***

elämä,

puolustajasi

 

Ei yli kaiken

meidän tulee olla rohkeita

ei kuitenkaan yli sen, 

missä emme enää kohtaa

Päälauseen vieressä

 

ei sen väliä

kunhan rakastat edes sivulauseissa,

kääntyneessä katseessa

seuraavassa hetkessä on maailma jo entisensä

mutta yksi sielu kosketettu, sen rakkautta herätelty

Hiljaisuutta kaikki

 

sadepisarat

valuvat tietokoneen ruudulta

kirjoittaen kaipuusta

 

laulavat hiljaisuuden enkelit

valvoen vierelläni

kukaan ei lupaa

 

sammutan tietokoneeni

sadepisarat jatkavat ulkona

 

hautausmaalla

hiljaista

Ensimmäiset

 

se kimalteli

näytti viattomalta

kaksi kierrosta

omppuviinihumalaa

minä 12

Niin saapui rakkaus

 

rakkaus

osattomalle sopivalla hetkellä

 

hauras

pelkää

 

pyydän sinua olemaan hiljaa

suostu paikkaan jossa tuulee

 

kertaa rakkkausrunosi

poimi parhaimmat,

aikuiseksi kasvaneet

 

 

satsaa uuteen

 

ken katsoo 

antanut on aikaa

 

ihmetellä liikkeitä

pelokkaan sydämen

 

luokseen aikaan

Yksin hiljaiset

 

tulkaa

kun huutaa

maailma

sut vastaanottaa

juoskaa niin tuokaa

ilmoille oma äänenne niin pyydän

sun saan pian taas mukaan,

nouskoon äänesi tuulen suuntaan

viekää kuin lupaa

nouskaa niin tahtoisin

meen piiloon et sut näkisin

kuulkaa kun kaikki huutaa

saat saman sanoo

et oo -ei kukaan

piilosta tulleet nouskaa

menkää ylitseni älkää

välittäkö vaan nouskaa niin pyydään

katsoo ken tohtii

sanomaa sun kaikki palvoo

niin on ja aina olkoon

pyydän nyt nouskaa

ihailen kun sua mä katselen

voimaasi ainutkertaista piilossa

ollut suorastaan uskomatta milloinkaan

monen esteen yli mennyttä

siis menkää, kootkaa

kaikki hiljaiset yhteen kuin lyhteet

päästäkää sielut painetut tanssiin

omastani luovun vuoksesi jos tarpeen

jos vain nään sun tanssivan ja

muut vuorollaan hiljaiset vaimenneet suuremmat sydämet

Kokonaan kanssasi

 

Altis sydämeni miellyttää sinua

kasvaakseen kanssasi

 

me kietoudumme yhteen

ja sukupolvien ketju jatkuu

 

Saan sinulta ravintoni

ja ihmiset vierelläni,

saavat osakseen 

myös kaiken oppimani

 

kappaleen matkaa tai ikuisesti

maailma kanssani

Yksin onnellinen

 

 

Lähtee matkaan onnellinen

kainalossaan ilo seuranaan

kohtaa ja hetken tervehtää

pysähtyy puron reunaan

katsoo solisevaa

koko pituudeltaan, onnellinen

 

väistää tarvittaessa maailmaa

ilon alta kurkistaa

hymyilee, onnellinen

 

maastoutuu maisemaan

painon tunne rinnallaan

hiljentää ja taakan sanoittaa

 

askeltaa jälleen onnellinen

rakkaus teemanaan

tahtoo tyhjät seudut asuttaa

tuo mukanaan valot ikkunaan

Yön elämää

 

Yö viipyy

verhojen lomitse käyvät öiset valot ja varjot

kadulta suodatatettua

humalaista auttavat kaltaiset

 

yksi sydän sykkii varjojen tahtiin

yön ulkoista uhkaa peittävät rauhoittavat kellon lyönnit

vapahtavat äänellään lepoon eilisen varjoista tämän päivän

 

yö nukkuu kadotetun unta

lohdutonta missä mikään ei soi ja päivä nousee

 

yö kipuaa korkeammalle ulottumattomiin

yön äänet vaimenneet, jättäneet aution kadun

märän asfaltin kimmeltävät pinnat heijastavat huomisen unta

Rakkauden tienhaara

 Olen taivuttanut runoni kuultavaksi, 

olen nähnyt hiljaisuuden. 

 

En ole lakannut toivomasta - 

yhdestä rakkaudesta.

Luvatun maan asukkaat

 

Sydän sataa uusia sydämiä

raikastuvat kimmeltävistä pisaroista

kauniina ja niin kirkkaan heleinä

aamu on auennut

taivas on lähelle tullut

on kuullut

tuhannet uudet aamut odottavat

enempää ei luvattu, ei odotettu

olivat sydämet taipuneet

ottaakseen vastaan sateet, ei syttyäkseen

vaan kirkastuakseen toinen toisilleen

nuo tuhannesti soineet, jotka eivät tohtineet

taivas sataa sydämiä,

täydellisiä, niin kauniita

puroista kasvavat uomat täyttyvät läheisyyydestä

ollaaksen yhtä

kasvaakseen edelleen

kuin luvatun maan aina olleet asukkaat

Hylkäämisen pelko

 Vain hylkäämisen pelko estää minua sanomasta mitä tarvitsen.

älä vain täydellisenä

 

ilmesty minulle kokonaisena

älä vain täydellisenä

ja jotta muistaisin

ilmesty minulle useasti

Ne lähtevät, ehkä lentävät

 

jokainen ajatus juoksee omaan suuntaansa

katselen niiden jakautumista

iloitsevat silminnähden

 

ne lähtevät

ehkä lentävät

Menen sillalle, vilkutan ihmisille

 

minä en ole kahdeksasta neljään

minä olen huolehtia

nukkua aamulla pitkään

unelmoida onnesta

muistaa eletyt päivät

niistä on niin moneksi

 

minä en ole kahdeksasta neljään

aloitan vasta illalla

päivän olen ajatellut

yö alkaa kun haluan

 

olen huudella töihin meneville

olen yksin vilkuttamassa sillalla

olen aina jäänyt ihmisten seurasta

olen roikkua kaupungin kaduilla

 

en ole aamulta,

en ennen ylösnousua

 

menen sillalle

vilkutan ihmisille

Elämäntehtävä?

 

Tahdon elämäni avautuvan

jotta sinä voit tulla,

ja minä -

luoksesi

 

mutta en tahdo avautua vain sinulle

tai itselleni, vaan koko maailmalle ja mahdollisuuksille

 

en tiedä vieläkö silloin olet minulle se unelma joka toteutuu

vai toteutuuko se kaikki hyvä minkä sinuassa ajattelen olevan,

jonkun toisen muodossa

 

sillä sinä olet vain pieni siivu

siitä hyvästä ja ymmärtäväisestä

jonka tahdon kohdata

 

en tiedä riittääkö se minulle,

vain tahdonko jonkun niin kokonaisvaltaisesti minua rakastavan,

omistavan elämänsä minulle, minun olevan hänen elämäntehtävänsä

Älä pelkää menettää nuoruutta

Älä pelkää menettää nuoruutta

elä hetkestä

joka täyttyy muistoista

aina mukana, 

aina vaikuttamassa

myös suruna

kunnioita kaikkia

mukana kulkeneita

talleta sydämeen

päästä nuoruus menemään

älä aja sitä takaa,

sillä nykyisyys kutsuu sinua uuteen rakkauteen

siihen kypsään hellyyteen

onko kauniimpaa kuin yhdessä kasvaa myös tulevaisuudessa

ottaa kädestä kiinni ja hymyillä, olla lähellä kiireettä, 

katsoa silmiin, rakastaa 

elämä on syvyyttä, 

se on enemmän kuin intohimoa,

se on iho iholla, se on sydän sydämessä

se on luopumista, se on kaunista, 

se on muistaa, se on kunnioittaa kaikkea, 

ei vain nuoruutta vaan sitä kypsyyttä joka on ymmärtää

 

Niin hiljaa ja pehmeästi

 

Hän tulee niin

hiljaa ja pehmeästi,

on kuin olisi aina ollut,

sielumme yhdessä.

Johdatus

 tänään tultiin käymään minun luonani,

jännitti edeltä, enkä tiennyt miksi

kohtalo kutsuu sitä johdatukseksi

minä toivon että se olet tulevaisuudessa sinä

Rakkauden arki

ehkä pelolle on turvallisempaa unelmat,

kuin arkipäivän rakkaus

Pitkäperjantain lyhyitä

 

Älä pysähdy viisauteen jonka olet saavuttanut tai ilmaiseksi saanut ja jolla arvioit toiset. Etene siitä kohti ihmistä - jota et vielä tunne.

 

***

Miksi tavoitella nuoruutta – miksi ei ahavoitunutta, kaunista ikääntymistä?

 

***

Tahdotko tietää kuka on kaunein? Hän ei ole se nuorukainen kiinteine kehoineen, ei se nuorinainen kevyine uumineen. Hän on se, jota sinä et nähnyt. Ja johon kehotan nyt tutustumaan, jotta elämän eläisit.

 

***

 

Tarvitsen rakenteet -

niiden välistä kurkistan sinua.

 

****

Kuolema - elämää suurempi tapahtuma.

 

***

Mitä enemmän kirjoitan moittiakseni sinua, neuvoakseni, ohjatakseni hyvään... tai minun luokseni. Sitä enemmän minä ymmärrän sinua, ja neuvoni sulavat.

Sääntöjen ja olettamuksien ulottumattomissa

 aina silloin tällöin tahdon nukahtaa sohvalle

olla kuin kapinallinen, 

kaikkien sääntöjen ja olettamuksien ulottumattomissa

nukkua tilattomassa

jättää valot päälle

Tiina ja Tuulikki

 

Minä olen Tuulikki. 53-vuotias nuorinainen joka odottaa joka päivä elämän alkavaksi. Minä herään aina liian myöhään, kun toiset ovat tehneet töitä muutaman tunnin. Aamukahvin aika kestää aina lounaaseen saakka ja sen jälkeen päiväkahvit.

 

Minä olen Tuulikki ja puen päälleni. 

 

Aika on minulle vielä aamua.

Minun päiväni aamusta on venyvä, se on mielelle liiaksi, olen käynyt hitaaksi

tai ollut sitä aina.16-vuotiaana en osannut esimieheni mielestä kävellä, olin lehdessä lähetti.

En nostanut jalkojani vaan laahustin, olen jatkanut sitä vieläkin,

ja luulen että pahemmaksi tulen, jos yhtään äitiäni mietin.

Ostin eka palkasta farkkutakin. Muistan sen mallin, lainasin kaverillekin.

Sille jolla oli jo kaikkea, mutta oli mukava vaihdella.

 

Olen tullut siis iltapäivään, jolloin kaikki alkaa.

Tarkoittaa kaupungilla käyntiä, sitä seikkailua.

Banaania vai omppua. Otan molempia.

 

On tultu iltaan, huomaan illan olevan lyhyempi, on aina ollut.

Käyn nukkumaan kun siltä tuntuu. Telkkari vie liiaksi aikaa.

Tai ei se ole telkkari. Se on netti.

Joka kerta kerron itselleni että teen jotain muuta.En ole tehnyt sitä vielä.

Vielä minä teen muuta kuin olen netin äärellä. Tai ainakin siinä samalla.

 

Lopetan tämän runoni. Se lähti mukavasti laukalle. 

Se kertoi minusta, tai naapurin Tiinasta.

Me tarvitsemme toisiamme

 

Minä olen tunteet ja sinä olet järki.

 

Me kummastelemme toisiamme.

Me myös janoamme saada toisiltamme.

Me olemme ymmällämme,

emmekä tahtoisi hyväksyä

vaan pitää kiinni omastamme.

 

Me tarvitsemme toisiamme.

Me tarvitsemme tietoa joka lisää elinpiiriä.

Me tarvitsemme tunteita, joihin voimme haihtua

kun elämä on liiaksi.

 

Me tarvitsemme toisiamme,

siinä syy johon upota kun tahdomme.

Me olemme toisillemme sivustaseuraajia

ja ihmettelyn aiheita.

 

Jossakin pienessä viillossa kohtamme 

ja otamme harppauksen.

 

Me tyydymme, kun oikeus voitti 

ja totuus kesti hetken.

 

On kuin olisimme löytäneet yhteisen säveleen

joka soi vain hetken.

 

Mutta joka jätti ikuisen jäljen.