lauantai 12. lokakuuta 2019

Ikuinen toivo

Hetkeksi tulen itselleni,
aivan lähelle.
Myös ikävä ja
ikuinen kaipuu
joka luo uutta,
joka jaksaa toivoon,
joka hymyilee minulle.

Sillä toivo on ikuista,
istutettu jonkun toisen toimesta.
Joka jatkaa kasvamista,
meistä huolimatta.
Ja meidän jälkeemme.

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.