On vain ihmisiä.

Ei voi olla totta!
Ymmärrän ettei ole mitään mystistä rakkautta.
On vain ihmisiä, joista useimmasta en pidä.
Miten minun käy nyt?
Siis vain ihmisiä?

Sinä olet tärkeä.

Ohitan tärkeytesi.
Sillä sinä olet tärkeä.

Kaikki häpeä ja syyllisyys

Kaikki minussa
jota kantoi syyllisyys ja häpeä
avautuu voimaksi
kaikki kääntyy minun puoleeni

muistan kaikki häpeää
tuottavat asiat
ja nyt:
yksin kerrallaan
käyn niitä vastaanottamaan

Tai kun rakkaus kutsuu

Toteutukoon tahtoni.
Vihdoinkin on kesä.
Ja kaikki kukkii. Minäkin.

Hiljaa mieleni sopukoissa
vain minä itse. Ja rakkauteni.
Kuulostaako se oudolta,
minä ja rakkauteni? Et sinä

Sinäkin kyllä, mutta vain hetkittäin
ja inspiraationa, niin kuin kaikki muutkin.
Minä ja rakkauteni. Kuin minä ja hän.
Ja aina voin palata kun tahdon. Tai kun rakkaus kutsuu

Häpeä

Sinä häpesit minua ollessani 12-vuotias.
Siitä lähtien opin häpeämään itse.

Sinä olet nopeita askeleita, äkkikäännöksiä

Sinä olet niin paljon.
Olet viisautta, olet ymmärrystä,
näet asioita, yhdistelet niitä.
Olet luova, olet myös suoria sanoja,
peittelemätöntä kärsimättömyyttä,
olet työssäsi osaava.
Sinä olet nopeita askeleita,
äkkikäännöksiä, sinä olet keskittymistä,
suoraa ryhtiä, kuin myös villasukkia.

Minä en kestä nojallaan olevia kukkia,
minä syön puserolleni, maidon kaadan maahan
Minä ummistan silmäni tiskeiltä ja
samoilen sanoissa, etsin totuutta kaikessa
enkä uskalla jättää puolitiehen, sillä en tiedä onko huomista.
Mutta kaikessa missä mahdollista
on aina iloa, haen sen vaikka suomifilmien sketseistä

Etsitään yhteistä

Haluatko tutustua minuun,
haluatko tietää minusta enemmän?

Istutaan hetki alas
ja jutellaan elämästä,
intohimoista

Etsitään yhteistä.

Niin hiljaa ja pehmeästi

hän tulee niin
hiljaa ja pehmeästi
on kuin olisi aina ollut,
sielumme yhteydessä

Kuka unelmoi jos ei runoilija?

Kuka unelmoi jos ei runoilija?
Jos ei runossa, niin missä,
kaikki on mahdollista?

Luodaan uutta

Missä vain kuullaan armahtavia sanoja,
siellä luodaan uutta.

Sinä kasvat

Myös sanoissa joita et lausu,
sinä kasvat.

Hereillä vain rakkaus

unessa,
olen unessa ja
kaipaan sinua,

unessa
jossa rakastamme

kuin unessa
toisillemme
todellisuudessa

todellisuudessa
jossa rakastamme

kuin unessa
me hipaisemme toisiamme

tuossa unessa
hereillä vain rakkaus
keskellämme

Kaikkein raskainta

Kaikkein raskainta on olla
näyttämättä rakkautta.

Minä kaipaan rakkautta. Että sinä minua silittäisit, sanoisit jotain kaunista ja minä itkisin.

Lapsuus se on

Kysyivät mitä sinä kaipaat eniten lapsuudesta?

Vastasin: lapsuutta.

Aloitan aina alusta

Jos sinä soitat minulle,
minä vastaan kyllä.
Aivan sama mitä kysyt,
on vaustaukseni kyllä.

Rakkaus vierailee runoissani usein.
Tänään menin paikalle missä sen ehkä näkisin.
En nähnyt.
En tiedä olisiko karkuun lähtenyt.

Kaikki minussa tahtoo sinua.
Tule ja puhu minut elämästäsi.
Tiedän että itken vain hetken
ja aloitan alusta.

Aloitan aina alusta.

Minulla on ollut monia
alkuja viime aikoina.
Joskus vuosia välissä,
eikä mitään tapahdu.

Minä elän rakkaudesta.

Rakkautta ja makaronilaatikkoa

Minä vajoan
rakkauden suohon,
kirjoitan itseni sinne.

Sinä pidät minut
päivänvalossa,
kovassa.
Sinne pääsee rakkaus kyllä,
realistinen joka kysyy
tahdotko kupin kahvia.
Minä jään nojaamaan
unelmiin. Vaikka sinä olet siinä,
minä kaukana taivaan avaruuksissa
tavoittelemassa tähtiä.
En palaa aina takaisin
vaan kuljen sumussa
pitkin kaupungin iltaa
Sinä teet kotona makaroonilaatikkoa
minä puistossa mietin rakkautta

Samat puhtaat ajatukset hyvästä

Tulet luokseni erilaisuuden tietä pitkin suoraan sydämeeni .
Teet sinne pesäsi etkä lähde pois vaikka kuinka ajattelisin.
Tarpeeksi erilainen sotkeakseen ajatukseni.
Ristiriitainen joka haastaa ajattelemaan erilaisuudet sovuksi.
Liian pitkä matka ja paljon kurottavaa?

Matkaan lähtenyt perillä sinussa paljon oppineena.
Elämä sekaisin eikä arki näe valoa, kuitenkin kylpee mahdollisuuksissa.
Tarpeeksi erilainen pitääkseen elämää yllä.
Sykkiäkseen lähteistä joissa sama kirkas vesi,
samat puhtaat ajatukset hyvästä.

Sydämemme ahkeroi toisenlaisissa

Sanamme ovat toisarvoisia
kuin myös tunteemme.
Ne eivät ole onnellisimpia,
mutta me olemme tietoisia.

Toimemme puhuu järkeviä
sotkeutuen sanoissa.
Sydämemme ahkeroi toisenlaisissa.

Odotan kaikkea sitä mihin sulkeudumme.

Hengitän sinua ja katsettasi.
Käännyn poispäin vain jotta voit katsella minua.
Toivon että unohdut etkä malttaisi.

Ja kun odotan sinua,
odotan kaikkea sitä
mihin sulkeudumme.

Runo sinulle

Tahdotko minut

tahdotko minut
kun huomaat suruni
kun olen allapäin ja hiljainen
tahdotko silloinkin
kun en ole kauneimmillani
kun olen kömpelö ja kaadan puuroni

Kaksi uskaltanutta

kaksi uskaltanutta
vain rakkautta ilmassa
ja mahdollisuuksia

katso taivaalle ja huomaa
aurinko kulkee mukanamme
ja kukat sen
tule mennään niittyviljaa
tule kastellaan jalkamme
tuoreessa heinikossa
tule levähdetään lehmustossa
tule kuljetaan hiljaa

Tavallinen päivä

Se näytti ihan tavalliselta päivältä
ja tavalliselta ihmiseltä
tavallisilta näyttivät toimensakin
ja kuin mitään muuta ei olisi ollut

vaan syvällä sydämessä
oltiin myös töissä
taottiin mahdollisuuksia
ja katsotiin sivusilmällä
kaiken keskellä
päivänvalossa
taottiin kuin kuumaa rautaa
miehet töissä kellarissa
ja sinä hoidit asiasi
kysyit ja toimeenpanit
kuulit myös sydämesi työskentelyt
ne kuumat hakkaavat rytmit
mutta ilmeesi paljasti vain harvoin
nyt mietin
kahta sinua

Sinun kasvusi

hetken aikaa

kanssasi kuljin

olit lupaus kaikista suurin

kevyt ja hetken hauras

sillä ihminen sinussa

kasvoi vielä

Onko kaksi ihmistä?

samassa hetkessä rakastaa ja epäillä
itseä ja sinua
mitä siihen väliin enää mahtuu
ja onko kaksi ihmistä?

Joka mielensä rikkaudesta ammentaa

mitä antaa ihmiselle jolla on jo kaikkea
joka mielensä rikkaudesta ammentaa,
sielunsa lähteestä
mihin hän tarvitsee ihmistä

tahdon riisua ansiot yltäsi

Rakkauden pilviin ja vain harvoin takaisin

Rakkaudesta osattomat
rakkautta lähestyvät
hiljaa matkaa tekevät
kohta jo syliinsä juoksevat
kuulostelevat
heittäytyvät
ikävä saa väistyä
vihdoinkin sylissä
tiukasti kiinni rakkaudessa
kaipuu on päättynyt
sydämesi herkkyyttä minulla oli ikävä
vahvaa luonnettasi jolla nostat ikävän päivän
valoon
rakkaudesta elämään
polttavaan iloon
kuin suruunkin
rakastatko
kun olen hankala
niin lapsellinen ja monisanainen
häiritsen sinua sillä tahdon huomiotasi
intohimoon nousemme
rakkauden pilviin ja vain harvoin takaisin

Lupaukseen palata takaisin

Olin näkevinäni auringon
säteitä verhojen lomitse
ja minä kurkistin

yksinkertaisuudessa nouseva
esittäytyi
vain
vaivoin sain katsottua

oli niin hyvä
toivoin ettei tuo hetki loppuisi

se loppui
auringon hymyyn
ja lupaukseen
palata takaisin

Anna kasvaa ja juurtua mahdollisuuden.

Älä kiirehdi rakkauteen,
anna juurtua ja kasvaa mahdollisuuden.

Istua hetken päässä

Kauneinta jota voi toiselle tehdä,
on istua hetken päässä ja katsella hyväksyvästi,
hetkessä jossa katseet ovat kaikki.
Mutta jossa kuitenkin on hyvästeltävä,
sillä ihmisyys meissä estää ryntäämästä.

Sen sinulle sanoisin, että rakastaisit itseäsi.

Sen sinulle sanoisin,
että rakastaisit itseäsi.
Että vähemmän tekisit
töitä sen eteen
että sinusta pidettäisiin,
vaan pitäisit itse itsestäsi.
Muut kyllä tulevat perästä.
Sen sinulle sanoisin,
että rakastaisit itseäsi.

Ja annat perhosen lentää

Hellyys,
kuin höyhenen kevyt henkäys
tai ihollesi istahtanut perhonen.
Niin arasti ja kauniisti,
sinä huomaat sen.

Sinun sanasi ovat hiljaiset
ja varovaiset,
tahdot kokea hetken.

Ja annat perhosen lentää,
kun se tahtoo.

Huulille laulun aihe

hyvä on painaa päänsä,
nukkua pois päivän paine
toivoa huomiselle
keveitä hetkiä
huulille laulun aihe