Rakkaus on kuin alkutalvi

Rakkaus on kuin alkutalvi.
Koskaan ei tiedä millaiseksi se kehittyy.

Sinä itse

Tieto erottaa meidät.
Sinä tiedät niin paljon, ja minä en.
Tulisitpa joskus luokseni, aivan sinä itse.

On päiviä

On päiviä jolloin pukeudun tuhkaan,
eikä mikään tunnu miltään.
On päiviä jolloin elämä pukeutuu juhlaan
ilman erityistä syytä.

Kaukana kaikesta parhaasta

hänen elämänsä on haurasta
kaukana kaikesta parhaasta
hänet voi löytää ruokajonoista
mikään hänessä ei ole menestynyttä
hän ei ole mukana kaikessa
eikä hänellä ole kadehtijoita

talvella häntäkin paleltaa
ja tahtoisi rakkautta

Monta kaunista hetkeä

monta kaunista hetkeä,
monta vielä nupulla
ehkä kaikki on annettu
vain hetkeksi

mutta noissa hetkissä,
kaikki on rakkautta

Ja löydät oman voimasi

osoita ihmisten puheet turhiksi
ja löydät oman voimasi

Sama tyhjyys

Koemme samaa tyhjyyttä
jossa yhdessä voisimme olla täysiä.

Etten rakastaisi

Etten rakastaisi häntä
joka ei rakasta takaisin.
Etten rakastuisi häneen
jossa huomaan paljon samaa
kuin itsessäni ja sure 
ettei hän sitä huomaa
tai ole mahdollisuutta.
Etten etsi häntä, mene tykönsä ja toivo parasta.
Etten lähde yksin yöhön ja sure yksinäisyyttä.

Aina on joku

aina on joku
joka sanoillaan sipaisee sydämen syrjää
niin että yksinäisyys hetkeksi väistää
aina on joku
joka tulee niin lähelle,
ettei maailma vieläkään jättänyt

aina on joku
joka saa sielun värähtämään,
samoilla silmillä näkemään
aina on joku
jolla on hyvä sana sanottavaksi,
ohjenuoraksi johon tarttua

Hellin mielikuvaa meistä kahdesta

hellin mielikuvaa meistä kahdesta
hymyillen pidän sylissä kuin pienokaista
rakkauden sylissä, sinua ja minua

uusina ajatuksina

olen asettunut suurille sanoille,
arkipäivän ylittäville
lokakuinen aurinko näkyy ikkunasta
ja raikkaan ilman voi tuntea
elämän todellisuus kulkee rinnalla,
hauraus joka voi katketa hetkellä millä hyvänsä

loppua kohden sanat terävöityvät
syntyäkseen yhä uusina ajatuksina