Vieläkö, ylihuomennakin?

 

Näen kaiken hyvän,

kaikkeen hyvään vielä herään.

Mutta nouseeko aurinko enää milloinkaan,

niin kuin se nousi ennen vanhaan,

kun maailmaa luotiin?

Näenkö kaiken hyvän

vielä ylihuomennakin?

Vieläkö uskon,

että uuttaa luodaan,

ja tuo uusi, uutta luo ja kaikki jatkuu?

Vieläkö rakkaus uskoo,

Vieläkö viedään

rakkaus loppuun?

Vai alkavatko vaeltavat vuodet,

nuo kaikista levottomimmat?

Vieläkö herään huomiseen,

vieläkö aurinko nousee,

vieläkö huomennakin,

niin kuin ennen vanhaan,

vieläkö ihmiset

työhönsä nousee?

Olen antanut aikaa ja kiirehtinyt

 

Olen antanut sinulle aikaa ja kiirehtinyt.

Olen ollut kaikessa liiaksi.

Olen katunut ja mennyt itseeni.

Olen ollut anteeksi.

Teen vain puoltapäivää

 

Tämä päivä puoli neljältä on valmis.

 

Olen kuin töistä tullut, väsynyt.

 

Rakkaus minut väsytti, 

rakkaus joka aamulla herätti.

Nyt vajoan sen olevan ohi.

 

Teen vain puolipäivää 

vapaaehtoisesti.

Järven ja hiekan tuoksuisena

 

Aivan yllättäen tunsin hiekan ja järven tuoksun ihollani, pyyhkeesssä johon olin kastuneilla hiuksillani ja pienellä kehollani kietoutunut,jossa pidin pyyhettä pienillä käsilläni kasvojeni edessä, toisia rannalla katselin heidän omissa touhuissaan, lapsia ja vanhempia. 

Olin tullut uimasta, olin siinä hiekalla, tai pienellä alueella nurmikkoa, vesi kimmelsi, aurinko kirkasti, tuon kesäpäivän jossa olen tänäkin sunnuntai-aamuna, hiekan ja veden tuoksuisena.