Kaipauksen väärät kasvot

En tiedä ketä kaipaan, kun kaipaan. 

Ehkä osoitteeni on väärä, 

ehkä siirrän suunnan.

Kaipauksella on väärät kasvot. 

Vuosikymmenten sijaan tyhjyyskin on enemmän, eikä tummuus pelota katsomaan muualle. 

Kohti se pyytää katsomaan, 

kunnes valo koittaa.

Pikku lippalakkinen

Huojuva aikuinen.

Alla kaikkivallan poika pikkuinen.

Osoitti hienoa autoa. Isä tuohon;  se on Ferrari.

Linja-autossa pikku lippalakkinen. 

Nojasi isän olkavarteen vienosti hymyillen. Ylöspäin katsoen.

Olen sama

Minä en tästä muuksi muutu,

en tästä putoa.

Olen sama lähtiessäsi,

ja kun tulet takaisin.

Jokaisella askeleella

 Pidän surun tyytyväisenä

ettei se saa muualta ravintoa.

Kuljetan mukana.

Kellonkin laitan soimaan.

Kun me katsoimme

 

Olen antautunut

merkittävissä hetkissä.

Olen irrottanut otteeni.

Vapaana olen katsellut ympärilleni,

eikä kukaan pysäyttänyt.

 

Seisoin sinua vastapäätä

ja katselin. Ja sinä minua.

Me kaksi ja muut ympärillä.

 

Katsoit minua

ja minä sinua.

Ja minä lähdin.

 

Sillä minä olin

vapaa lähtemään.

Ikkuna kevääseen

 

avaan ikkunan kevääseen

annan raikkaan tuulen tulla

helliä kasvojeni arkaa pintaa

silittää yksinäistä

 

tuuli on hellyyttä täynnä

jokaisella solullani antaudun

annan puhaltaa kaiken uudeksi

kasvattaa lujat siivet

 

olen tuulen tulla

avaan ikkunan

sanoja kasvan

pienessä valossa

suuria sydämen muotoisia kirjaimia

 

elämä kuin perhonen

yritän tavoittaa ennen kesää

pienessä valossa

suuria sydämiä

tavoittaa kuin höyhentä,

perhosta

jolla ei kiire

Samaa huonetta

 

Tämä huone on hiljaisia huokauksia.

Näkymättömiä painoja jokaisella askeleella.

Kyyneleitä jotka pyyhkiytyvät mielen lujuuden alta. Sanattomia kaipauksia eri puolilla kehoa.

Kokonaan kipua.

 

Sinäkin,

samaa huonetta.