hiljaisen ihmisen elämä puhuu
harvat sanat
kultaakin kalliimmat
esille nousevat
kuinka minä rakastankaan hiljaisuutta
verkkaista olemista
elämä on täynnä sanomista
aina löytyy uutta
mutta niin usein
voi jättää sanomatta
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti