Elin vain alun

 

Elin vain alun.

Elin enemmän kuin oli hyväksi.

Kuu taivaalla pitää toivoa yllä.

 

Molemmat hereillä.

Vieläkin minä sanon; odota!

 

Unohdin

kuinka tullaan todeksi

nyt ovat uudet aamut

pehmeä äänesi

 

valo loistaa

aika verhot raottaa

 

aurinko nousi toiselta puolelta

oli kirkkaus tullut hetkeksi ja kaikissa

hetkissä joissa kohtasin

 

ja joka kerta kun sydämeni pauhasi,

sanoin; odota

joissakin hetkissä onnistuin,

loput vietin yksin

Kaikki ei ole tässä

 

Kaikki ei ole tässä,

ei veitsenterällä,

ohuella langalla, trapetsilla.

 

Vaan tästä on tarkoitus jatkaa pidemmälle, 

villasukkiin ja yhteisiin iltoihin, kotiintuloon ja kauppalistaan.

 

Tästä kaikki vasta alkaa. 

 

Ajatukset tipahtelevat pidemmälle,

kuin pysähtyvät ihastukseen tai yhteen iltaan.

 

Tästä kaikki vasta alkaa kun päästään siihen kohtaan,

kun unohdetaan mitä on ihastuminen ja katsotaan 

yhteistä elokuvaa joka ei toista miellytä, mutta jolle tehdään voileipää.

 

Tästä tämä vastaa alkaa, kun ollaan erillään.

Joulupäivä

 

Joulupäivän hiljaisuus.

Muutamia kävijöitä haudoilla.

 

Joulupäivän hiljaisuus.

Joulun todellinen lahja,

joka ojennetaan juhlien mentyä.

 

Joulupäivän hiljaisuus.

Jokaisen kodissa oma,

jota pienet askareet eivät riko.

 

Joulupäivän hiljaisuus.

Hiljaisempi, kuin tavallinen

hiljaisuus.

Lapsuuden eletyt lomat

 

Meitä oli perheessä viisi. Ja jokaisella oma elämä. 

Edes ruokapöydän ääressä me ei tarpeeksi tavattu. 

Oli jokaisella oma elämä, minä pienimpänä tulin toimeen vähällä.

 

Me oltiin lomamatkalla, äiti, minä ja veljeni. 

Ei kuitenkaan kauempana, kuin muutama sata kilometriä kohti pohjoista. 

 

Ja usein noilla matkoilla, oli lähes kaikki eväät syöty edeltä. 

Ja loppumatka kuljettiin postiautolla.

 

Perillä oltiin kuin kotona, olihan paikka mummola. 

Elettiin normaalia elämää kuin kuka tahansa, noin kaksi kuukautta. 

Me saunottiin ja tikkaa heitettiin, joku soitti haitaria kun kallioilta ongittiin

 

Joka kesä me vietettiin tuolla tavalla, kuulumiset vaihdettiin; 

kuka elää, kenet poiskutsuttiin, näitä lapsena kuuntelin.

 

Ja minä muistan nuo kesät lapsuuden kun kauppa-autolta omppulimpparia ostettiin, ne kuinka hetteeseen kylmään vietiin kun saunan lämpöä odotettiin.

 

Me elettiin nuo kesät kuin kuka tahansa,

 ja paistoi aurinko, joka puolelta.

Minä rakastan

Minä rakastan verkkaista olemustasi,

ruutupaitaa ja risupartaa.

 

Minä rakastan tapaasi istua työpöytäsi ääressä

joka kutsuu halaamaan sinua.

 

Minä rakastan tapaasi luopua tämän maailman viettelyksistä,

jonka tähden uppoat ajatuksiin runoista.

 

Minä rakastan sinua,

sillä keskeytät työsi vain katsoaksesi minua.

 

Minä rakastan silmiäsi,

sen sinisiä laineita.

 

Minä rakastan suurta olemustasi,

joka huokuu rakkautta.

Hiljaisuuden polku

 

Anna minun tulla kaikessa

epävarmuudessani hiljaista polkua luoksesi.

Vajaa olen itsessäni ja säikyn herkästi.

 

Ehkä kaltaiseni ymmärtää

hiljaisuutta jossa sanat ovat oljenkorsi

tai köysi.

 

Ehkä on hyväksi että en ymmärrä kaikkia ajatuksiasi, 

meille jää tilaisuus rakastaa henkemme kautta 

joka on aina enemmän kuin sanamme.

 

Yhteytemme on virtaava hiljaisuus.

Se on keho kehoa vasten.

 

Sitten on arkipäivä.

On oma elämä ja kaikki muut.

 

Mutta rakkaus,

käsikädessä koko päivä.

Runoni

 

Katsotko kauniisti, 

puetko hymyn yllesi?

 

Tuletko sanoillasi

perille?

 

Elämä on keinua,

ja minä tahdon sen.

 

Olen maksanut runoni,

ota mitä tarvitset,

tai jakakaa kesken.

 

Rikas elämä

minä tarvitsen sinua,

sinä olet toisille

minä paikallani

 

elämä on kalliimpi

kuin tapasi tavoitella tyhjiä

 pisaroita

 

elämä on rikas,

paljonkin - sanoisin

 

Yksin kävellä

 

elämä muutti kivet leiviksi -

sivujuonne

iankaikkisuudessa

 

kipu edeltä

 

liukkailla katukivillä

yksin kävellä

Piilosta esille

 

verhon takaa

läpinäkyvät

tuulen paljastamat

kasvosi

 

kävelen läheltäsi 

tahdot minun löytävän

 

"en löydä

tule esille,

kerro tässä olen"

Kohtalo

 

Kohtalo heitti 

kuperkeikkaa 

 

Menen kirjoittamaan 

uutta maailmaa

 

maailmani,

syntynyt uudesti

 

elämä,

tänne heitetty

”koeta pärjätä”

sattuu

 

runoilijatkin ovat väärässä

Väsynyt lepäämään

puolitotuutesi

haluaa sinut

 

joudut  opettelemaan

miten enää rakastut

 

paljon, paljon sinua

väsynyt

lepäämään

katsomatta taaksesi

löydät rakkautesi

 

 

Elämä kutoo

 

tahtoisin olla hiljaa

uskaltaa

 

sattuu

sun vierellä

pelottaa

sua vastapäätä

 

katsella 

olla hiljaa

 

kysymysten elämä 

satuttaa

 

tahdon olla ymmällä

elää vierellä

 

Sanamme

 

olemme ilman sanoja

 

jos puhuisimme

putoaisi pohja jolla emme ole

 

salaisuus kiehtoo

 

sanat tuhoavat

liian pitkät lauseet uuvuttavat

 

olemme enemmän

 

kirjoitamme

syvemmälle

pyhää

Yön vieras

Sinä yönä

heräsin

joku mielessäni

tahtoi päästä

peremmälle

keskellä yötä

tummalla hetkellä

sinnikäs vieras

en vastusta, tule

 

Tämä päivä, on nyt

 

Maailma,

olen pettynyt,

enemmän olen suruissani.

Kuinka sinun näin kävi, hetkessä?

Entä seuraavat sukupolvet, 

oletko huomioinut heidät?

Olen suruissani, enkä tiedä. 

 

Tämä päivä, on nyt.

Sanoit ajattelevasi

 Sanoit käyväsi pitkällesi,

olit voinut jo hetken huonosti.

Ajattelin; käy vain, se on kaunista

ja rauhallista. Sanoit ajattelevasi,

ajattele vain. Aina on ajateltava.

Ymmärsinkö oikein?

 

Mietin, minkä verran sinä mahdat ymmärtää minua? 

Tänään ajattelin; kuin verhoa olisi raotettu, 

sinä ymmärrät minua paremmin kuin itse ymmärsin sinun ajatelleen. 

Uskon että näet laajemmin kuin minä, sillä sinä katsot kauempaa.

 

Minkä verran, sinä ymmärrät minua? 

Sen verran kuin itse näen itseäni, sen verran sinä näet minua. 

Se haltioittaa ja lohduttaa. Se antaa elämälle luvan olla ja toteutua. 

Se antaa rohkeutta erehtyä, olla väärässä, myös ruma. 

 

Sinä sanot minulle ajatuksia, et ole sen etäämpänä kuin aloittaessamme. 

Se on suloista. Samalla minä kartan sinua. Tietäisitpä. 

Olen aistinut kovuutesi, joka ei kumartele. Se on ollut minulle liiaksi.

 

Tarvitsen syliä jossa nukkua, tarvitsen syliä johon hukkua.

Sinä et ole molempia. Olet vain totista puhetta ja sanoja vailla tunnetta. 

Se pelottaa ja kasvattaa minua. Olen aina varuilta, olen puolikas sanoja. 

Se harhauttaa ja kiukuttaa.Tahdon todisteita, helliä sanoja jotta voin hylätä. 

 

Elämä on monimutkaista. Istua yksin ja toivoa. 

Se on liian työlästä, tahdon irrottautua, katsoa lasta ja tuudittautua. 

Olla arkea, olla olematta kenenkään puolella. 

Olla pelkäämättä, sillä elämä on jo koetellut minua. 

Tahdon olla viimein perillä ja tylsistyä, mutta en rukoilla.

 

Tahdon hiljentyä, tahdon poistua. Tahdon elää ja vain olla. 

Vain olla on parempi kuin elää liiaksi. Se olisi muutoin toistoa. 

Joutua olemaan itsensä ulkopuolella, vailla tahtoa, vailla luonteenlujuutta. 

Olla oikeassa, maleksia pitkin katuja, piiloutua maailmalta. 

Ottaa osaa ja katua. Voi minua.

 

Tahdon olla esillä, tahdon kulkea mukana, eturintamassa sanoa. 

Vailla uhoa olisi parempi kuin kiihtyä. Sanoa pehmeästi, tulla perille. 

Olla jo siellä. Hiljentyä, kasvaa kauniiksi sanoilta, joissa on perillä, katumatta liiaksi. 

Tahtoa kasvaa hyväksi, olla loukkaantumatta ymmärtämällä maailma.

 

Suudella sinua, on päämäärä, kaukana todellisuudesta. 

En kaipaa sinua vaan osanottoa.

Mietin, minkä verran sinä mahdat ymmärtää minua? 

 

Tänään ajattelin; kuin verhoa olisi raotettu, 

sinä ymmärrät minua paremmin kuin itse ymmärsin sinun ajatelleen.

 

Uskon että näet laajemmin kuin minä, sillä sinä katsot kauempaa.

 

Minkä verran sinä ymmärrät minua?

 

Sen verran näen itseäni.

Ja sen verran sinä minua.

Lohduttaudun viestistä.

Taas voin mokata.

Istua kotona ja toivoa.

Vaihdan asentoa.

En aio rukoilla.

Enkä tarvitse toistoa.

Tahdon maleksia

pitkin kotini katuja.

Vailla tahtoa.

Piiloutua maailmalta ja sateelta.

Ei vaadi luonteenlujuutta.

Vailla uhoa.

Osa minua.

Todellisuus kaukana,

ei kaipaa sinua.

Vaan osanottoa

Voin suudella.

Tulla perille.

Katua.

Herkkänä ja hauraana

 

saada olla ihminen joka on

syntyä uudesti

joskus herkkänä ja hauraana

Pyhä kolminaisuus

Kuinka rakkaus voisi olla vain sanoissa, 

ne voi pyyhkiä pois teoilla.

Meidän ei tarvitse pelätä,

emme tarvitse paljoja sanoja.

 

Rakkautemme

pyhä kolminaisuus.

Kuperkeikkarakkaus

 

Rakastetaanko 

runoilla?

Ilta alussa

ja minä rakastanut tuhannesti.

Teen kuperkeikan.

 

Minun on hyvä,

siksi rakastan.

 

Uusi huomen

 

me lähdemme 

tavoitteemme tulla perille
tavoittaa toisemme
rintarinnan elämä  

turhan riisumme
hämärät valot kanssamme

Suostuisitko?

 

hiljaisuus jossa asun,

elämä meissä

Kaksi trenditöntä

 

rakkautemme olkoon
erilaista, meille ominaista,

vaikka eri huoneista

silitän hiuksiasi
pysähdymme rikkomaan illuusioita


kaksi tavallista 

trenditöntä

Punainenlanka

 

päällimmäisenä mitä teet,
kun olet loukattu ja mielesi on surussa,
näe surusi kauniina, 

katsele sitä kuin arvokkainta kristallia

pitele hellästi

anna olla punaisena lankana
mitä kohti kuljet

Ilo kuplii

 

Varjele elämä

uskaltaakseni sanoa: 

rakasta minua

minun itseni vuoksi
 

ilo kuplii
 

uskallan
tulla haavoittuvaksi

Onnellinen mies

onnellinen

mies

hymy

herkässä

temmeltäessä

kaatunut

kuka ties

ottaa kädestä

opettaa

kaatumaan

ja herkästi nauramaan

Puhuttelevan kaunis

 

sinä olet lämpö

olet valmis kun se on hyväksi

sinä olet kaunis

avaat teitä
 

olet kesä,
rakkautta auringosta
 

sateinen päivä, 

ajatuksesi

Emme ole ehjästä rakkaudesta

 

jos tulet 

esittelen iloni,
suruni olet jo nähnyt

emme ole esimerkkejä

ehjästä rakkaudesta 

mutta tahtomme on suurempi

ja tuhannet vuodet ovat puolellamme

Tallennetut ajatukset

sivuun kaikesta,
elämää vaivihkaa

samaa katsetta 

toivomatta enempää

Meillä oli aina ikävä

 

rakastan ajatuksia

olen rikas kaikista

 

kaunista ikävää kun

kaksi ihmistä kantaa samaa rakkauden

ajattelen tähtitaivasta 

 

matkustimme,

sanamme taustalla 

 

minulla on ikävä

meillä oli aina ikävä

Luovasti

 

liidän

luovasti

venytellen

rakastin

 

tänään keitän kahvit

 

nyt olen tolaltani

kuvittelen rakkauden

olen kaivannut niin paljon

kätkettyä surua 

puhdasta työtä

Tee kaikkea muuta

suru ja alakulo,

monta hyvää tilaisuutta

 

älä ajattele,

rakasta

tee mitä muut eivät

tee kaikkea muuta

Murehtiminen

älä suotta ole yksin

kun voit murehtia kaksin

 

Lapsen lailla

elämä uskaltaa,

nukahtaa kuin lapsi

Runoilla rakkaus

 

Rakastetaanko,

runoilla?

Rakkautta huomenna.

Ilta tuhannesti.

Tulethan?

Sinussa

minua.

Peittele

Jää vierelle

Rakkaus ennen vanhaan

 

rakkaus

ilman järkeä

ilman ajatuksia

yömyöhään

juopua 

rakkaudessa

nukuttava yön yli

ehkä monenkin,

monta vuotta

aavistin rakkauden

kävi luonani hipaisten

nyt odotettava

yhteyttä,

ehkä surua,

verhoutunutta

 

lähestyt

tarvetta

vai puhdasta rakkautta?

välillämme

sanamme

koen sinut hetkessä

 

meidän ei tarvitse

onnistua

 

en minä muuta pyydä;

rakkautta yhdelle

on rakkautta kaikille

 

vierelläni rakkaus

yhdessä kanssasi

kaiken lopulla

Näyttelevä rakkaus

 

sanojesi takana

rakkaus,

haavoittuvainen alussa

noustava tyvestä puuhun

 

rakkaudesta

elää,

näyttelee loput

Yhtä matkaa

 

sinne tulen minäkin

jossa unelmamme

ylemmäksi pyytävät

sanoittavat elämän

laskeutuneet

päivät nostavat

 

juokse

luokse rakkauden

Meidän oli syksy

 

elimme

syntyäksemme

 

hehkuimme

laulua ja runoa

unohduimme

sateeseen

 

hiljaiset merkitykset

iloa ja surua

kauneimmat katseet

alta varjojen

kuin pisarat

helmeillen sädehtivät

 

meidän oli syksy

olimme mitä kaipasimme

Kun olemme valmiita

Me emme ole kohdanneet

en tiedä kuka olet

tai onko sinua 

 

tahdon kirjoittaa 

pelkoni

tahdon uskoa että olet

sitä minä kirjoitan

ja itseäni

Ajatus muuttuu päivittäin

ajatus sinusta 

 

tämä on vaikeaa

 

Voin toivoa 

en tiedä 

mutta uskon 

 

Suuret odotukset tielläni

en syytä 

ymmärrän 

 

En uskaltanut ajatella sinua 

vain jotain hyvää

jonka tuli parantaa minussa kaikki

 

emme ole vielä kohdanneet

sydämestäni toivon kohtaavamme

 

Kun minä olen valmis. 

Ja sinä.

 

Hiljaisia hengityksiä

 

kauempaa

me ollaan sopivia

niin kuin 

luontokin tarkoitti

Parhaat vuodet

 

tahdon koskettaa

tätä hetkeä,

uskoa; 

parhaat vuodet odottaa

 

Yritän

olen yksin,

koskettamatta,

joskus hipaista

 

mitä voisin tehdä toisin

muuttua

olla parempi

 

jään ulkoreunalle

 

yritän

en tavoita

 

Erilaisesta erityinen

Suljen sydämeni.

Tyhjä sivu edessäni. 

Oli jotakin josta en itseäni löytänyt 

ja samanlaiseen erilaiseen kompastuin

 

Ei yhteistä säveltä, ei runonkieltä

vain etäältä mielipiteitä.

Silti jokin ihmisessä pysäytti.

 

Joku puhui rakkaudesta.

Se oli liiaksi ja siksi

hyvästelin.

 

Hipaisusta otan.

Monen mutkan kautta ymmärrän.

Ja erilaisesta tulee erityinen.

Sanottakoon

unohdin

kuinka tullaan todeksi

nyt uudet aamut

pehmeä äänesi

 

valo loistaa

aika verhot raottaa

paljon sinua

sinua ennen kaikkea

 

Et malttaisi

 

Toivon sinun

kääntävän katseesi

 

katso kaikkea

uskalla pukea

parhaimmat vaatteesi,

uskalla kastua vesisateessa

ja ettet ole täydellinen

kuin tahdossa

 

katso varjoista

poimi kukkaset

 

Tiedän surun

 

Tiedän

surun

 

Ilo

 

pieni pisara kerralla

 

maistella

 

hamuta

tämä ilta

Yhteys

kohotamme toisiamme

vaatimus lakkaa 

voima palautuu

uskallamme

 

Rauhasi

 

 

"Luotathan minun ajattelevan sinua"

 

Luotan sinuun ja meihin. 

 

Tietenkin minulla on ikävä.

Mutta minulla ei ole kiire 

vain siksi että olisin hädissäni. 

Luotan hiljaisuuteen jossa lujitumme.

 

Liian paljon rakkautta?

 

Oletko koskaan ajatellut liian paljon rakkautta?

Oletko niin paljon pelännyt ettet ole edes yrittänyt?

Oletko toivonut jonkun tulevan, puhaltavan kipuusi?

 

Vai ajatteletko ettei kukaan koskaan tulekaan ja olet lakannut toivomasta? Kaipaatko kuitenkin, toista ihmistä vierelle?

 

Romanttiset päivitykset kertovat kaiken onnesta. Uskotko niin kuin kerrotaan? Oletko koskaan miettinyt olleesi kaikesta osaton, lähes kaikkeen mahdoton?

Ovatko ilosi kaikki hiipuneet kuin tuli joka tyhjään odottaa uutta hehkua. Vai odotatko uusia mahdollisuuksia, heräätkö aamuisin ja ikävöit?

 

Tunsitko pettymyksen kun tahtosi oli toinen, kuin tuo toinen ajatteli? Tiesitkö jälleen yrittäneesi liikaa ja häpesit?

 

Minä ajattelen rakkautta.

 

Ajattelen liikaa ja jään paikalleni. Minun täytyisi lähteä, mutta kirjoitan vielä rivin.

Ajatteletko koskaan liikaa jotain ihmistä, joka tuskin huomaa sinua? Tai on sinulle niin kuin toisille, etkä näe mitään eroa, et erityistä joka kertoisi rakkaudesta.

 

Toivon vielä, sillä tunnen ihmisen jota ajattelen, rohkean ja surullisen. Ja siitä rakennan itselleni mahdollisuuksien alttarin.

Tuhat vuotta yksinäisyyttä

tuhat vuotta yksinäisyyttä

 

rakastan meille todellisuuden

 

Tärkeämpi

 

Odotan aikaa olla kanssasi eri mieltä.

Kenties olla väärässä. Iloita.

 

Sillä yhteytemme on tärkeämpi.

Rakkaudella

Elokuu pehmeässä sylissä

muistutti rakkaudella.

En näe

suruni,

rakkautta jota ei ole

vuodenkierto
vaikka tulisi
 

minä en näe

Elinpiirisi

 

mahdollisuutesi   

toteuttavat rakkauden

 

oivalluksesi herättävät 

elinpiirisi

Eksyneet kirjaimet

piirrän tunteeni

suruni
itken

piirrän huoneessani 

sydämen muotoisina
eksyneinä kirjaimina.

Yhteys

 

kun tulet luokseni

uskallamme hiljaisuuden

 

tahdon sydämen

hyväksyntää

tarvitsen yhteyden

 

Pisara

 

hakeudun lähellesi

varovaisesti

ravintoa sanoistasi

pisara sieltä

toinen täältä

Vieläkin kirkkaampi

suurilla sanoilla
todellisuus

hauras 

 

uusina ajatuksina   

aurinko

 

vieläkin 

kirkkaampi