Ne lähtevät, ehkä lentävät

 

jokainen ajatus juoksee omaan suuntaansa

katselen niiden jakautumista

iloitsevat silminnähden

 

ne lähtevät

ehkä lentävät

Menen sillalle, vilkutan ihmisille

 

minä en ole kahdeksasta neljään

minä olen huolehtia

nukkua aamulla pitkään

unelmoida onnesta

muistaa eletyt päivät

niistä on niin moneksi

 

minä en ole kahdeksasta neljään

aloitan vasta illalla

päivän olen ajatellut

yö alkaa kun haluan

 

olen huudella töihin meneville

olen yksin vilkuttamassa sillalla

olen aina jäänyt ihmisten seurasta

olen roikkua kaupungin kaduilla

 

en ole aamulta,

en ennen ylösnousua

 

menen sillalle

vilkutan ihmisille

Elämäntehtävä?

 

Tahdon elämäni avautuvan

jotta sinä voit tulla,

ja minä -

luoksesi

 

mutta en tahdo avautua vain sinulle

tai itselleni, vaan koko maailmalle ja mahdollisuuksille

 

en tiedä vieläkö silloin olet minulle se unelma joka toteutuu

vai toteutuuko se kaikki hyvä minkä sinuassa ajattelen olevan,

jonkun toisen muodossa

 

sillä sinä olet vain pieni siivu

siitä hyvästä ja ymmärtäväisestä

jonka tahdon kohdata

 

en tiedä riittääkö se minulle,

vain tahdonko jonkun niin kokonaisvaltaisesti minua rakastavan,

omistavan elämänsä minulle, minun olevan hänen elämäntehtävänsä

Älä pelkää menettää nuoruutta

Älä pelkää menettää nuoruutta

elä hetkestä

joka täyttyy muistoista

aina mukana, 

aina vaikuttamassa

myös suruna

kunnioita kaikkia

mukana kulkeneita

talleta sydämeen

päästä nuoruus menemään

älä aja sitä takaa,

sillä nykyisyys kutsuu sinua uuteen rakkauteen

siihen kypsään hellyyteen

onko kauniimpaa kuin yhdessä kasvaa myös tulevaisuudessa

ottaa kädestä kiinni ja hymyillä, olla lähellä kiireettä, 

katsoa silmiin, rakastaa 

elämä on syvyyttä, 

se on enemmän kuin intohimoa,

se on iho iholla, se on sydän sydämessä

se on luopumista, se on kaunista, 

se on muistaa, se on kunnioittaa kaikkea, 

ei vain nuoruutta vaan sitä kypsyyttä joka on ymmärtää