keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kysymykseni Minna Canthille

Hei Minna,

sinä vahva ja voimakas nainen.

Rohkea sanoissa ja teoissa.
Aikasi jaoit perheelle, työlle ja aatteille.
Uuvuitko koskaan, kuinka kaiken jaksoit?
 

Olit sinnikäs etkä katsonnut kenelle sanoit,
kun asiaasi ajoit. 


Vai neuvoisitko meitä viettämään enemmän
aikaa luonnossa ja läheisten kanssa.
Olisiko tämä ajatuksesi nyt?

Minna,

mitä ajattelisit nykyisin,
mistä olisit huolissasi eniten.
Mistä kirjoittaisit näytelmäsi,
vieläkö ajattelisit Köyhää kansaa?

Minä luulen Minna,
ettei se ole ensisijaisesti
vaatteet ja muoti. Terveellinen ruoka
ja shoppailu.

Kenen asioita Minna siis
nyt ajaisit?

Iloitsisitko siitä
että naiset siunaavat seurakunnissa,
ovat mukana sen päätöksenteoissa?

Tavoittaisitko Minna
sateenkaarenpään,
näkisitkö sen värit,
mitä siitä ajattelisit?

Me olemme nykyisin nopeita
rakastumaan. Ja rastin vain laitamme jos joku
ei miellytä.

Minna,

sinun jälkeesi ei kenenkään naisen
vuoksi ole lippu salkoon noussut.
Ihmetteletkö sitä?
Tiedätkö ketään,
jolle sen voisi nostaa?

Minna,

meidän ei ole aivan helppoa olla.
Minkä neuvon antaisit,
että sovussa eläisimme,
ettemme itseemme käpertyisi
vaan kuuntelisimme toisiamme.



Me emme ole niin vahvoja kuin sinä.
Me otamme sanojamme takaisin.
Me emme uskalla loukata,
siksi me loukkaamme.

Sinä pysyit suorissa sanoissa ja
olit sanojesi takana.
Me vain yritämme.

Huomaatko,
meillä ei ole sinun rohkeuttasi,
me vain vatuloimme,
ehkä ajattelisit?

Mitä antaisit meille neuvoksi?

Kaipaisitko Minna johtajuutta,
kaitsijaa joka uskaltaa sanoa
ja rohkeutta jota lauma seuraa perästä?

Minna,

tärkein kysymykseni lienee,
kuinka sinusta tuli niin rohkea
ja sinnikäs?

Tiedätkö,
nyt huutavan ääni hukkuu somessa,
niin paljon on mielipiteitä.
Mitä sinä nyt tekisit,
jotta joukosta erottuisit?

Olisiko sinulla sama,
räväkkä linja, joka nykyisin
varsinkin somessa on vallalla.
Vai ajaisiko asiaasi asia itse?

Minna tiedätkö,
maailma on nykyisin täynnä mielipiteitä,
sinä aikasi harvinaisia naisajattelijoita. Mutta nyt meitä on monta
ja enemmän uskallamme kuin sinun aikanasi.
Siitäkin sinulle kiitosta.

Muuten, haluaisitko
olla julkkis? :-)

Minna,

on ollut puhetta etteivät kirjat,
ja lukeminen enää kiinnosta.
Ja että lasten ja nuorten lukeminen
ja kirjoittaminen ovat retuperällä.

Mikä tähän olisi sinun neuvosi,
pitäisitkö sinä lapsesi kurissa?

Minna,

voisitko kuvitella,
meidän maassa kärsitään yksinäisyydestä,
vaikka kansa on kasvanut sinun aikojesi
ja kaikkialla on kaikkea.
Mitä ajattelet siitä ja sen syystä?

Ajattelen,
että et pitäisi ruokajonoista joita lähellä asuinsijojasikin
nyt kiemurtelee. Ajattele, meillä on ruokaa enemmän kuin koskaan ennen.
Mistä luulet jonojen johtuvan ja kuinka asian hoitaisit ettei köyhää nolottaisi.

Mikä uskomattominta,
me riitelemme rasvasta ja leivänpalasta. Kuvittele.
Me emme osaa enää syödä.

On nykyisin hyviäkin asioita.
Mutta niistä toisella kerralla.

Kunpa minä sinussa

kunpa minä sinussa
saisin kokea kodin eheyden
rakkauden ilmapiirin
sylin avoimen

kunpa minä sinussa
saisin elää lapsuuden
turvallisen

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Jos tarkoitettu on, me kohtaamme

olet minulle
kaunis kirjoitus
avoin ajatus
kannanotto rakkauteen

hennolla kädellä kirjoitat
vastaanotettavaksi,
rakkaudella punnittavaksi

sanani annan takaisin,
vastaan hyväksyen
myös ylimalkaisen,
pelon sävyttämän ajatuksen
jota kadun hetkisen
mutta jonka tiedän tarpeelliseksi
niin kuin vain toiveisiin
tarttunut nainen voi tarkoittaa

tarjoilemme toisillemme
palasia sielustamme
sinetiksi tulevaisuudelle,
yhteiselle unelmalle
rakennuspuiksi
tai ainakin takkatuleksi
paleleviin sydämiin
rakkauden kaipuusta värjöttäviin

me odotamme
ja jos tarkoitettu on
me kohtaamme

torstai 19. huhtikuuta 2018

Sinä olet aina hetken päässä

Minulla on sinua ikävä.
Mutta sinä olet aina hetken päässä.
Sinussa on paljon kaunista.
Mutta minä en tavoita sinua.
Ja sinä lähdet jälleen.


Mene vain ja lennä unelmiin.
Minun siipeni eivät kanna.

minä olen kaipaus kesässä
minä olen mennyt aika
minä olen rakkautta
kaikissa sen käänteissä

minä rakastin
ja ehkä rakastan jälleen

nyt kaipaan muistoa
joka täyttyy herkkyydestä haavoittua

minä en ole, olen

minä en ole
valmiiksi ajateltu kaupassa käynti
minä en ole
ystävien luokse suunniteltu viikonloppu
minä en ole
innolla leivottu tiikerinkakku

minä olen
valkoisia pilviä
sinistä taivasta
ristittyjä käsiä
pudonneita kyyneleitä

minä olen
kompastus mattoon
pudotettu sokerikulho
kesäillan auringonlasku

Minä olen kaipaus kesässä

Minulla on sinua ikävä.
Mutta sinä olet aina hetken päässä.
Vain katoavat askeleesi.

Sinussa on paljon kaunista.
Mutta minä en tavoita sinua.
Ja sinä lähdet jälleen.

Mene vain ja lennä unelmiin.
Minun siipeni eivät kanna.

minä olen kaipaus kesässä
minä olen mennyt aika
minä olen rakkautta
kaikissa sen käänteissä

minä rakastin
ja ehkä rakastan jälleen

nyt kaipaan muistoa
joka täyttyy herkkyydestä haavoittua

rakkautemme ollut

ei rakkautemme ollut
kevään ensimmäinen leskenlehti

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Tulet kun tyyntyvät tuulet

Tulet kun tyyntyvät tuulet,
kun aallokko vaikenee.
Kun on auringonpaiste
ja laulu rastaan,
tulet yhä uudestaan.

Me jatkamme kuin koskaan
olisi eronneetkaan.

Me nautimme ääneti kaikesta,
myös tuosta laulusta rastaan.

Tuo aurinko aina vain jaksaa

On kuin aina olisit ollut siinä,
niin hiljaa ja huomaamatta.

Tuuli hyväilee meitä kaikkialta,
ja aurinko hymyymme vastaa.

On kotimme kasvaa yhdessä, ja me
tiedämme pensaiden pistävät piikit.

Yhä uudestaan heräämme uusiin aamuihin,
ja tuo aurinko aina vain jaksaa.

Annan sinun olla totta

yhteys syntyy kuin sattumalta
tai kun pysähdyn
silmiisi katson ja
annan sinun olla totta

Ihmeitä tapahtuu

ethän unohda
että ihmeitä tapahtuu
eikä sinun tarvitse
edes uskoa

mutta lupaa minulle
edes ajatella,

mahdollista ihmettä

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Nimeltä mainittu

Tiedätkö,

tänään oli lähdettävä
en tiennyt miksi
mutta lähdin
menin lähes etupenkkiin
aikani kuunneltuani
väsyin

kunnes minua puhuteltiin
sieluani liikuteltiin
en voinut muuta kuin itkeä
olla siinä paikallani

sillä minun oli niin hyvä
minut oli nähty
minut oli nimeltä mainittu

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Kadehdin...

kadehdin heitä
jotka ovat rakkaudessa lapsia
tunteita kaihtamatta uskaltavat

milloin rakkauden eteen astui järki
joka ei suostu kompromisseihin
ja jonka tehtävä on epäillä kaikkea

torstai 5. huhtikuuta 2018

Sillä niin kauan olen ollut vahva

Varjele elämä minut liialta vahvuudelta
jossa en enää tarvitse ihmisiä,
jossa elän niin itsenäistä elämää
ettei mikään minua kosketa
kun en enää toiseen ihmiseen saa yhteyttä
vaan jossa puolustan ja ylläpidän vääränlaista vahvuutta
joka vie minut vain entistä kauemmaksi toisista
auta että olen tarvitseva ja uskallan sanoa: rakasta minua


toivon elämä että riisut minut kaikesta pärjäämisestä
jossa ei ole sijaa vajavaisuuksille
jossa en uskalla sanoa että minä en tahdo tai jaksa
jossa minun ei tarvitse olla jotain mitä en ole
jossa minut huomataan minun itseni vuoksi
jossa voin olla hymyilemättä kun elämässä on surua
mutta jossa ilo kuplii eikä kysy lupaa
jossa voin olkapäitäni kohottaen todeta ettei kaikki minusta tykkää

sillä niin kauan olen ollut vahva
että olen kadottanut jopa itseni
päivästä päivään olen ollut omillani
sen suojan sisällä jotta kukaan ei loukkaisi

salli kaiken sijaan minun tulla esille
salli että sanon pehmeästi ja uskallan
tulla haavoittuvaksi

Elän rakkauteni unelmaan

Olen elänyt kaikki vaiheet rakkautemme
ennen kuin yksikään niistä on tullut

elän rakkauteni unelmaan
uppoan sen pehmeään
vaaleanpunaiseen


Rakkaus luo illuusioita
joita sydän uskoo vaikka
järki ei tahtoisi
ehkä se on rakkauden tapa
pitää meidät tarvitsevina

On kuin rakkaus kiusaisi meitä
mutta se on meidän oma tapamme
ja oikeutemme pettyä

rakkaus kulkee aina mukanamme
vaikka emme sitä huomaisi,
vaikka tahtoisimme
sen toiseen ihmiseen kytkeä

rakkaus on kummallinen
se on koko ajan läsnä
vaikka ajamme sitä takaa
toisen ihmisen hahmossa

iloitkaamme siitä
että rakkaus näkee vaivaa
että rakkaus näkee meidät kelvolliseksi

rakkaus harvoin asettuu paikoilleen
vaan haastaa meitä

rakkaudella on värinsä

rakkaus heittää meidät usein yli laidan

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.