kun sinä olit kaiken jo kokenut
mitä voisin sinulle enää antaa,
muuta kuin itseni, riittäisikö se?
riittäisikö hiljaisuus jossa asustelen
ja jossa talven viiman lattian raosta voi tuntea
antaisitko sisimpäsi puhua verkalleen,
sitä mukaa kuin yhteinen lämpömme sen sallii
suostuisitko siihen,
että elämä ei ole paennut toisaalle
eikä sinun tarvitse lähteä etsimään sitä muualta
vaan joka on läsnä meissä yhdessä,
auttaisitko minuakin,
suostuisitko siihen?
ja jossa talven viiman lattian raosta voi tuntea
antaisitko sisimpäsi puhua verkalleen,
sitä mukaa kuin yhteinen lämpömme sen sallii
suostuisitko siihen,
että elämä ei ole paennut toisaalle
eikä sinun tarvitse lähteä etsimään sitä muualta
vaan joka on läsnä meissä yhdessä,
auttaisitko minuakin,
suostuisitko siihen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti