Jokaisella askeleella

 Pidän surun tyytyväisenä

ettei se saa muualta ravintoa.

Kuljetan mukana.

Kellonkin laitan soimaan.

Kun me katsoimme

 

Olen antautunut

merkittävissä hetkissä.

Olen irrottanut otteeni.

Vapaana olen katsellut ympärilleni,

eikä kukaan pysäyttänyt.

 

Seisoin sinua vastapäätä

ja katselin. Ja sinä minua.

Me kaksi ja muut ympärillä.

 

Katsoit minua

ja minä sinua.

Ja minä lähdin.

 

Sillä minä olin

vapaa lähtemään.

Ikkuna kevääseen

 

avaan ikkunan kevääseen

annan raikkaan tuulen tulla

helliä kasvojeni arkaa pintaa

silittää yksinäistä

 

tuuli on hellyyttä täynnä

jokaisella solullani antaudun

annan puhaltaa kaiken uudeksi

kasvattaa lujat siivet

valmiina itkuun

 

olen tuulen tulla

avaan ikkunan

sanoja kasvan

pienessä valossa

suuria sydämen muotoisia kirjaimia

 

elämä kuin perhonen

yritän tavoittaa ennen kesää

pienessä valossa

suuria sydämiä

tavoittaa kuin höyhentä

perhosta

jolla ei kiire

Samaa huonetta

 

Tämä huone on hiljaisia huokauksia.

Näkymättömiä painoja jokaisella askeleella.

Kyyneleitä jotka pyyhkiytyvät mielen lujuuden alta.

Sanattomia kaipauksia eri puolilla kehoa.

Kokonaan kipua.

 

Sinäkin,

samaa huonetta.

Sanaton kipu

 

Kuin uusi maailma

tai ainakin puolet,

kun muutoksen tuulten

huminan kuulen.

Oikaisen itseni

illoista talven.

Kevääksi nousen,

kesäksi

sinua luullen.

Kuin kesää,

odotin sinua.

Sinä purjeinesi

olet jo matkalla,

mutta et luokseni.

Minä salassa

enemmän toivoin,

käyn ulapalla

sanomassa hyvästit.

Kuin uutta kesää,

sinua odotin.

Nyt alla

tuulten,

makaan rannalla

kivun sanattomin.