sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Sanoista suurimmat sisäänpäin kääntyneet.

En luovu suosiolla tavoittelemasta tähtiä.

Aloitan alusta ja luovun onnen tavoittelusta.

Synkät varjot tulkoot päivänvaloon.
Jotka eivät sitä kestä ja kysyvät jatkuvasti miksi,
jäävät ilman vastausta.

Särkyvätkö ihmiset sanoistani. Vihani osa 1.
Ovatko he valmiita. Kuinka monta kaatuu taistelussa,
ketkä jäävät pystyyn ja ovat ystävällisiä

Viha sisälläni kuohuu,
miellyttävät laineet käyvät yllä.
Sanoista suurimmat sisäänpäin kääntyneet.
Tarkoittavat kyllä hyvää
mutta ovat itse eksyneet.

Kuinka monta vastustajaa tielleni vielä tulee,
joista jokainen yksi kerrallaan on kohdattava.
Todellinen on herännyt.
Ja kestänkö minä

Kysyttäessä vastaan

Ei ole minulla
maailmalle mitään antaa,
eikä maailmalla minulle.
Hymyilen kyllä
ja kysyttäessä vastaan.

Ehkä rakkauden ei ollut määrä syntyä.

Ehkä rakkauden ei ollut määrä syntyä,
vain runon.

Silloin kun et enää vaadi rakkautta.

silloin kun et enää vaadi rakkautta
vaan olet löytänyt tapasi olla
yksin tai yhdessä,
on rakkauden vapaus tulla

Hellyttävä mies

miten hellyttävä mies
aisti alkavan riidan
käänsi puheen
lempeästi säähän

Pysähdy ja uskalla olla

pysähdy ja uskalla olla
ota tästä tapa ja pidennä aika
uskalla olla sanomatta
uskalla olla lähtemättä
ja elämä nousee esille

Elämä antoi kalleimman, kyvyn unelmoida.

elämä antoi kalleimman,
kyvyn unelmoida
ei antanut täyttymystä
vain äärellä pitäen,
hehkussa lämmitellen
yksin jätti
kulkemaan uutta lupausta kohti

En ole mukana kaikessa

en ole mukana kaikessa
vain vähässä
mutta itse valitussa

Kaukana kaikesta parhaasta

hänen elämänsä on haurasta
kaukana kaikesta parhaasta
mikään hänessä ei ole menestynyttä
hän ei ole mukana kaikessa
eikä hänellä ei ole kadehtijoita

talvella häntäkin paleltaa
ja tahtoisi rakkautta

Tai kun vain lepäsin väärinpäin.

Minä näin elämän
pienentyvän hetkiin,
kuin yksi otos kerrallaan
elettäväksi.
Hetkiin
joissa nojasin
puun pintaan
tai kun vain lepäsin
väärinpäin.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Minun rakkauteni ei ole sinua

minun rakkauteni ei ole sinua
minun suruni ei ole sinua
menneisyys minussa
katselee yksinäisyyttä
kuin sadetta jota en näe
kuin rakkautta jota ei ole

olen kuin hiljaa soiva piano
minä tiedän;
vaihtuu vuoden kierto
vaikka sinä tulisit
katselen minä sadetta
jota en näe

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Missä ikinä oletkin, kuulethan ääneni.

kunpa voisin sanoillani
sinut syliini nostaa,
unohtaisit kipusi
edes hetkeksi

aina yhä uudelleen
sinut syliini sulkisin


ja kun kaukana olet
toivon että kuulet sanani,
ne jotka nostavat sinut syliini

missä ikinä oletkin,
kuulethan ääneni

Ennen kuin olemme edes eläneet kysymystä

Niin usein meillä on jo vastaus,
ennen kuin olemme edes eläneet kysymystä

Kun ulkoinen kompensoi sisäistä

Kun sydän on täynnä tunteita
ja pää täynnä ajatuksia,
on saatava sanoa.
Kun kaikki luettu ja kuunneltu
synnyttää uutta,
on luominen loputonta.

Kun ulkoinen kompensoi sisäistä,
ei mikään ole enää hiljaista.

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.