Elin vain alun

 

Elin vain alun.

Elin enemmän kuin oli hyväksi.

Kuu taivaalla pitää toivoa yllä.

 

Molemmat hereillä.

Vieläkin minä sanon; odota!

 

Unohdin

kuinka tullaan todeksi

nyt ovat uudet aamut

pehmeä äänesi

 

valo loistaa

aika verhot raottaa

 

aurinko nousi toiselta puolelta

oli kirkkaus tullut hetkeksi ja kaikissa

hetkissä joissa kohtasin

 

ja joka kerta kun sydämeni pauhasi,

sanoin; odota

joissakin hetkissä onnistuin,

loput vietin yksin

Kaikki ei ole tässä

 

Kaikki ei ole tässä,

ei veitsenterällä,

ohuella langalla, trapetsilla.

 

Vaan tästä on tarkoitus jatkaa pidemmälle, 

villasukkiin ja yhteisiin iltoihin, kotiintuloon ja kauppalistaan.

 

Tästä kaikki vasta alkaa. 

 

Ajatukset tipahtelevat pidemmälle,

kuin pysähtyvät ihastukseen tai yhteen iltaan.

 

Tästä kaikki vasta alkaa kun päästään siihen kohtaan,

kun unohdetaan mitä on ihastuminen ja katsotaan 

yhteistä elokuvaa joka ei toista miellytä, mutta jolle tehdään voileipää.

 

Tästä tämä vastaa alkaa, kun ollaan erillään.

Joulupäivä

 

Joulupäivän hiljaisuus.

Muutamia kävijöitä haudoilla.

 

Joulupäivän hiljaisuus.

Joulun todellinen lahja,

joka ojennetaan juhlien mentyä.

 

Joulupäivän hiljaisuus.

Jokaisen kodissa oma,

jota pienet askareet eivät riko.

 

Joulupäivän hiljaisuus.

Hiljaisempi, kuin tavallinen

hiljaisuus.

Lapsuuden eletyt lomat

 

Meitä oli perheessä viisi. Ja jokaisella oma elämä. 

Edes ruokapöydän ääressä me ei tarpeeksi tavattu. 

Oli jokaisella oma elämä, minä pienimpänä tulin toimeen vähällä.

 

Me oltiin lomamatkalla, äiti, minä ja veljeni. 

Ei kuitenkaan kauempana, kuin muutama sata kilometriä kohti pohjoista. 

 

Ja usein noilla matkoilla, oli lähes kaikki eväät syöty edeltä. 

Ja loppumatka kuljettiin postiautolla.

 

Perillä oltiin kuin kotona, olihan paikka mummola. 

Elettiin normaalia elämää kuin kuka tahansa, noin kaksi kuukautta. 

Me saunottiin ja tikkaa heitettiin, joku soitti haitaria kun kallioilta ongittiin

 

Joka kesä me vietettiin tuolla tavalla, kuulumiset vaihdettiin; 

kuka elää, kenet poiskutsuttiin, näitä lapsena kuuntelin.

 

Ja minä muistan nuo kesät lapsuuden kun kauppa-autolta omppulimpparia ostettiin, ne kuinka hetteeseen kylmään vietiin kun saunan lämpöä odotettiin.

 

Me elettiin nuo kesät kuin kuka tahansa,

 ja paistoi aurinko, joka puolelta.

Minä rakastan

Minä rakastan verkkaista olemustasi,

ruutupaitaa ja risupartaa.

 

Minä rakastan tapaasi istua työpöytäsi ääressä

joka kutsuu halaamaan sinua.

 

Minä rakastan tapaasi luopua tämän maailman viettelyksistä,

jonka tähden uppoat ajatuksiin runoista.

 

Minä rakastan sinua,

sillä keskeytät työsi vain katsoaksesi minua.

 

Minä rakastan silmiäsi,

sen sinisiä laineita.

 

Minä rakastan suurta olemustasi,

joka huokuu rakkautta.