tiistai 24. joulukuuta 2019

Unohdun ajatukselle

minä laskeudun lepoon
minä käyn maaten ja uskallan olla
vaan kohta on noustava
oltava jotakin jollekin jossakin
ainakin itselle
kaipaan lepoon
maaten ja yksinäisyyteen
himmeiden valojen kuiskaukseen
hiljaisuuteen
sävelten sopusointuun
kiirehdan lepoon luota ihmisten
ja pauhaavien ajatusten
suoritusten ja mielipiteiden ristiaallokoiden
kaipaan himmeään valoon
kaipaan unelmaan, varovaiseen toivoon
luota ihmisten pakenen ja toivon
huomisen olevan erilainen
kunnes käyn makuulle ja unohdun sille ajatukselle

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.