Hyvänä iltana elokuva

 

Luettelivat tekemiset:

käsityöt, uimiset,

ruuanlaitot ja lastenlapset.

 

Mitä siis olen?

 

En ole luonnossa.

 

Olen peitonmutkassa

lämmintä

 

Katselen hämärässä hohtavaa Make my day- kylttiä

kuin elokuvan loistavaa mainosvaloa.

 

Pehmeä peitto kuin iho.

 

Hyvänä iltana elokuva.

 

Make my day.

Pehmeä hauraus

 

Kirjoitetaanpa tämä rakkaus

halki, poikki ja pinoon.

Laitan viestiä.

Teen asiaa tikusta tai takusta.

 

En edes lue vastausta.

Vaan haen sanoja niin kuin esimerkiksi;

ihana, kyllä, niin on, minäkin sinua...

 

Jotain tällaista.

Hän kirjoittaa ajoittain kovia.

Silti pehmeän haurauden voi tuntea.

Rakkautta ei voi pantata

Kuinka pantata rakkautta,

eikö se ole vaarallista?

 

Hitaasti kaikki tapahtuu.

Jos tapahtuu.

 

Tai elää pois.

 

Tahto rakastaa

 

Tahto rakastaa lähtee lapasesta

joka kerta kun nään kenet tahansa

joka sanoo sanasen tai katsoo

silmiin hieman pidempään

 

Se on menoa,

ei enempää kuin suurta rakkautta

mut mä vaihdan katsetta

kun katson jo uutta tulokasta

 

Rakkaus on pingistä

ja välillä mä pelaan

molemmilla puolilla

voitan taikka häviän

yhtä aikaa rakastaa tai vihata

pompotella mun sydäntä,

siinä pöydällä iskee lujaa

ja taas sattuu

 

mä en tahdo mukaan joka juttuun

mut mä en voi lopettaa

mä ootan kun hljaisuuden takaa

mun nimi mainitaan ja mä alan olemaan

Pari valittua sanaa

 

Sanoin sulle

pari valittua sanaa.

Sä et hylännyt.

Mä hylkäsin.

 

Myös itseni.

Viisi viisasta naista

 

Talollinen naisia

puhumassa päällimmäisiä

tai sairauksia.

 

Varovaisia mutta

lujia.

 

Heillä on sana hallussa

ja tuhat odottamassa.

 

Yksinäisiä tai miehet hiljaisia.

Tarpeesta puhua.

Kauniimpi maailma

 

Maailma sylissä

kannan sinut tuhoista,

raunioista rakennan

polun luokseni

rakkaudella peittelen

kaiken sinulle uudeksi

 

Ja kun heräät

näytän sinulle kauniimman

tulevaisuuden, korjaten

kipusi sydämeeni

koroiksi eletylle

Viimeisten kuvien varalle

Viimeiset kuvat

ennen jäähyväisiä tallella

 

niillä olen elänyt vuosia

ajatellut sinua

 

kunnes kasvoin unelmiin

tai jäin kotiin

pois me erottiin

 

laitoin joskus postikorttia

sinua riisuttin

kaksi jäsenistäsi poisleikattiin

sanoit eläväsi parhaimpii vuosia

 

vaikka vielä vuosia elettiin

harvoin enää tultiin kosketuksiin

 

me ei enää tavattu

paitsi silloin kun sinä sairastuit

tulin sinuakatsomaan

 

ja silloin-

kun viimassa saateltiin

Kaiken minä nukkuisin

 

Oltaisiin hiljaa

ja hän laulaisi -

laulaisi minut uneen

laulaisi takaisin äitini kohtuun

siihen pehmeään, kelluvaan

 

laulaisi minut uneen

ennen aikojaan uupuneen

 

laulaisi minut rakkauteen

pehmeällä äänellä peittelisi

 

laulaisi kauniisti

kaikessa olisi anteeksi

 

ja minä nukkuisin -

kaiken minä nukkuisin

Luontoon, rauhaan

 

Että sinä vielä saisit nähdä maailman

suudella sen kaikkia kukkia

että sinä vielä kokisit kostean maan jalkojesi

alla, kävelisit sen kaikki suot ja pitkospuut

 

että vielä saisit nähdä

suudella

että saisit kasvaa

kokea

kaikki suot ja pitkospuut

 

Ota kädestä tuttua

tai vielä tuntematonta

nyt kun silmäsi ovat avautuneet

ja tahdot lähteä ajatuksia pidemmälle

 

vie noille pitkospuille luontoon lohdulliselle

jossa sijaa hiljaisuudelle ja omille ajatuksille;

tuet horjuvaa, luot uskoa tulevaan

antamalla aikaa, rakastamalla turvaa

yhdessä vastaantulijoita tervehtien

 

yhteisestä ymmärryksestä polkuja pitkin

järven rantaan jossa linnut laulavat rauhaa

yhteiseen toivoon

levolliseen mahdollisuuteen uudistua

moneen pieneen hetkeen pysähtyä

yhteinen luonto ja

 

maailma kanssasi

Olin siellä

 

Kiirehdin kokoukseen.

Tietokone tilttaa.

Niinpä tietenkin.

 

Kestää...

 

"Konetta diagnosoidaan",

tietokone ilmoittaa rauhallisesti.

 

Sopii kuvioon. 

Kokous liittyy kansakunnan terveydenhoitoon.

 

"Älä hermostu", 

muista mitä ex-poikaystävä olemuksellaan opetti.

 

sytytän

sammutan

 

Pääsen paikalle.

 

Joku puhuu tiukalla nutturalla täydellisiä.

Käärin hihat ja

päätän puhua minäkin, "vähän asiaa".

 

Viittaan.

 

Byrokratia sotkee

suunnitelmat.

 

Kiemurtelevat.

 

"Liian yksinkertaista",

lähes sanovat.

 

***

Eivät ymmärrä,

elämä tarvitsee loppusointuja.

 

Ihanan yksimielisiä.

Keskenään.

 

Nostan käden (kädet) jälleen pystyyn.

Puhun varuilta nopeasti, 

maallikkona ammattilaisten joukossa oman kokemuksen kuinka tupakka tumpataan.

 

Kokous loppuu.

 

Ovat tyytyväisiä kokouksen kulkuun,

siistiin, herttaisen yksimieliseen,

mutta jossa vapaus ei tanssi

eikä luovuus puikkelehdi.

Tarpeesta puhua

 

Talollinen naisia.

Puhumassa päällimmäisiä

tai sairauksia.

 

Varovaisia mutta

lujia.

 

Heillä on sanahallussa

ja tuhat odottamassa.

 

Yksinäisiä tai miehet hiljaisia.

Tarpeesta puhua, yhdessä.

Tahdotko?

 

Tahdotko täyttää päiväsi tavoistani

vai tahdotko olla onnellinen?

tavoitteletko kuuta taivaalta

vai suostutko siihen mitä löydät seuraavalta sivulta

 

tahdotko nukahtaa vahingossa

kun siltä tuntuu -sohvalle?

 

tahdotko kantaa kanssani kauppakasseja

ja hymyillä mummoille

 

Riittääkö sinulle itsetehty makaronilaatikko

tai Tallinnan risteily rantalomien sijasta?

 

tahdotko kanssani rantakiville mitään olemaan

vuosien ajan ja ympyrää kävelemään

 

näetkö lehtien putoilevan

tai kesän koittavan?

 

tule silloin minulle

tule lämpimälle iholle

nukutaan aamuun

ollaan liikaa toisillemme

katsotaan menneet silmiin

 

tule minulle

tule lämpimälle iholle

Toiveunta

on aika

olla onnellinen

kirjoittaa tulevien

päivien varalle

tai

mahdoton näkyville

 

etsiä ihmistä kahviloista

joissa et tohdi etuilla

 

joku on vierelle tullut

varjot on laskettu

 

kaksi ihmistä

enemmän kuin yksi

eikä rakkaus

ole suppea määritelmä

 

vain me kaksi

ja minä,

aina niin yksinäinen

 

vai olenko erehtynyt

aurinko ylhäälle eksynyt

linnunlaulu lämmennyt

 

laitan silmäni kiinni

aurinko säteilee valojuovia

kätkemättä salaisuuksia

yhteisen peittomme yllä

olemalla toiveunta

 

Liian aikaisin?

älä kirjoita minulle tavun tavua

sillä en tiedä mitä vastaan

tuskin olen paikalla

tai jos kirjoitatkin

otathan huomioon

saatan olla sekaisin

 

tänään päivällä

katsoin paikkaa jossa voin mennä naimisiin

 

olikohan liian aikaista, 

se oli joskus aamukymmeneltä?

 

Talvella

 

Talvella kirjoitan runon joka alkaa näin

 

"Ensimmäiset hiutaleet tänä aamuna

eivät tulleet kaurapuurosta

vaan taivaalta..."

Jeesus rakasti

 

Kenelle minä voin itkeä?

Iso mies kysyi ja odotti.

Johdatin kahvihuoneeseen.

Sanani kurkussa.

Hän itse aloitti.

Tai ensin tuli, ne kyyneleet.

Kertoi lomitse:

Jumala hylkäsi.

En osannut vastata.

Pala kurkkua.

Tästä en selviä.

Olin hiljaa.

Kuin aurinko,

nousi.

Hän alkoi puhumaan.

Pyysi anteeksi. Jumalalta.

Taas itketti.

Silmät loisti.

Ääneen ihmetteli.

Jeesus rakasti.

Lähti takaisin.

Minä työhöni.

Mahdollisuus kotona

 

Lohduttaudun viestistä.

Taas voin mokata.

Istua kotona ja toivoa.

Vaihdan asentoa.

En aio rukoilla.

Enkä tarvitse toistoa.

Tahdon maleksia

pitkin kotini katuja.

Vailla tahtoa.

Piiloutua maailmalta ja sateelta.

Ei vaadi luonteenlujuutta.

Vailla uhoa.

Osa minua.

Todellisuus kaukana.

Ei kaipaa sinua.

Vaan osanottoa

Voin suudella.

Tulla perille.

Katua.

Iloa rakkaudesta

Ihminen löytää toisen ihmisen 

kun tunnistaa toisessa saman epätäydellisyyden.

 

Kun tulee hyväksytyksi silloinkin kun sanat ovat olleet solmussa 

tai on oltu eri mieltä. Tai kun tullaan aina olemaan.

 

On kuitenkin uskallettu sanoa, 

on luotu yhteys, sillä yhteys on rakkauden edellytys. 

 

Silloin voi luottaa että toinen on, 

ja vaikka ei aina siinä hetkessä, niin aina tietoisuudessa.

Ja voi tulla lähelle hellästi, 

riisuttuna kaikesta yrittämisestä. 

 

Se on rakastettavaa, se on yhteistä ymmärrystä, 

se on iloa.

Kirjoituksistani

Kirjoittaessani mielipiteitäni 

sormeni hakeutuvat kuin automaattisesti deletenäppäimelle, 

ainakin pyörivät siinä lähellä. 

Aina valmiina. 

Pyyhkien pois kirjoitukset, ajatukset, elämän.

Kauneus nousee rumuudesta

(Mä en etsi sua mistään

mut sä oot kaikkialla

ja kaikkien huulilla)

 

tahdoin tehdä elämästä kauniin

kun niin uskoteltiin

kuitenkin ilman syntii

 

toimeen tultiin

kasetit kadotettiin,

laulettiin vain sulosii

kuunneltiin sunnuntait kirkon virsii

 

mä tahdoin unelmii

mä tahdoin naimisiin

mä tahdoin unohtaa

menneet sovittaa

 

mut mä tulin järkiin

mä pakenin hokkuspokkusopuksiin

ja jälleen hukuin oppiin

kertoivat kuinka elää

ettei jää kii

ahdistuksiin

mä ahmin niin

oksensin pitkin rinnanpieluksii

 

kunnes mulle sanottiin

ei oo jumalii

ihmiset tekee vain omii

luovat tarkoituksii

miks sä jäät yksin

ei tarkoitus oo olla totta

vaan elää niin et sä jaksat

 

en usko enää unelmiin

en miehiin en naisiin

tuskin jumaan, itseeni ainakaan

mä romutan mun mielipiteet

mut hukuta en enää viiniin

mä päätin niin,

vaan mä tahdon elää

ilman sua ja kauniista kaukana

 

tahdon irti

tahdon eroon kaikesta hyvästä

jota mulle tuputettiin

itse kun hukkuivat

omiin syntiin

 

älä pyydä mua enää

muuttumaan, mä en aio enää yrittää

mä tahdon rumuuden rimat ylittää

 

mä aion elää, mä en kuuntele sua

mä meen viereistä kaistaa

eikä mikään oo kaunista

vaan kauneus nousee rumuudesta

Elämä rakentuu päivästä

 

Päivä rakentuu

kodista,

pesästä josta ei pudota korkealta

 

kahvista jonka ympärille rakentuu päivä,

tiskeistä kuin peruskoulun pakollisista käsitöistä

 

rakastetusta, vain eri vanhemmista

 

kärsimättömyydestä joka valehtelee kiireestä ehtiä

ja köyhyydestä joka on pahoillaan tulostaan

 

yksinäisyys

 ilmaa ympärillä

 

muistettava todeta

huitomalla

Kuin meren aallot

 

kuinka vain meri voi laskea aaltonsa

laskeutua luokseni

kuinka verhottua tavoitella sydäntäsi

hehkua pienesti ja uskoa mahdotonta

kuinka kimmeltävän meren aallot

huuhtovat rantakiviä yhä uudelleen

on kuin silittäisivät surullista

Täältä tullaan elämä

minä tulen esille,

katson viihdynkö

Kaikesta vapaana

 

Kunpa sinä taivaassa olisit vapaa.

Täällä lentosi katkesi yllättäen.

Vapaana, 

kaikesta vapaana.

Sormistani

 

sormeni herkät

tunteiden alaiset

Yhteydestä

 

yhteys -

liepeillä olemista

Kiusaamisesta

 

naivia ihmistä on helppo kiusata,

sellaista joka on vähän ulapalla

ja sattuu sanomaan totuuden

Kaksi kätilöä

elämä tarvitsee kaksi kätilöä

toinen päästämään, toinen saattamaan

Puhkotut totuudet

 Nyt kun minä puhkaisin totuuteni immenkalvot

ja synnyin uudesti tai vanha sai esiintulla,

muiden mielipiteet eivät enää kiinnosta

sillä totuuksia on monia ja on totuuksia

 

on luotettava elämän maapallolla eteenpäin menevän

niin kuin me ryhmänä sitä viemme, mikä ei näytä hyvältä

mutta sellaisia me olemme, ei ihme että veri ristillä vuosi

on mentävä kylki kyljessä, joku yskii vierellä

kaveria on autettava, joskus tönittävä, lähdettävä

 

joku huutaa oikeaa tietä, mutta tukehtuu huutoonsa ja

heikoimmat roikkuvat mukana pää riippuen

suostuen kohtaloonsa

 

karmeampaa olisi yksin herätä

 

maailmaan joka on tyhjä

Minä vihaan ihmisiä

 

minä vihaan ihmisiä

jotka vastaavat minulle huonosti

jotka eivät tiedä mitä tarkoitin

kuitenkin heillä on kiire oikaista,

sanoa mikä on oikein

Siihen nähden etten elä

 

Minä en ole käynyt ihmisten ilmoilla vuosiin.

Olen kävellyt kehällä.

Minä voin hyvin.

 

Siihen nähden että en elä.

Poika joka rakasti äitiänsä

 

Pojat rakastavat aina äitiänsä.

Aina he kaipaavat

ja ovat yksin maailmassa.

Ja vielä kun kuvittelet,

että tämä on kuollut.

 

Tyhmä

 

minä olen liian tyhmä

sinun rakastaaksesi

sinulla on ympärillä naisia kaikista ilmansuunnista

mitä minä enää olisin?

Odotus

 

tuulen hyve

aroilla kasvoilla,

aurinko laskeutuu

joka ilta

 

hämärään suostuttava

jätettävä taakse arvoitus

tultava uudestaan

odotettava