sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Rakkaus on kuin alkutalvi

Rakkaus on kuin alkutalvi.
Koskaan ei tiedä millaiseksi se kehittyy.

Hymyilen ovenpielessä

hymyilen ovenpielessä,
näen sinun olevan tulossa

ei sinun tule pelätä
maailmani on avoin astua perille

ja kun olet alkanut käydä
en laske lämpöä pihalle

katsele ympärillesi
voit lähteä milloin haluat

mutta toivon sinun jäävän

meille molemmille on tilaa
saat asettua taloksi

monta huonetta
on vielä katsomatta

kauniina ajatuksiltani

kauniina ajatuksiltani
odotan
kurkistan mutta en korkealta

annan sen jota syksy puistelee
mutta joka pysyy tallella
ja voimistuu ikävästä


tule jäädäksesi
tule talveen
tule yhteiseen kevääseen

salli minun olla lämpö
kaikessa siinä minkä itsessäsi annat alttiiksi

anna minun olla varmuus sinulle
sielläkin missä olet ilman minua

sillä sinä olet aina sydämessäni
silloinkin kun et suostu minulle

silloinkin minä tahdon rakastaa sinua
aloittaa aina uudelleen huomisen

lauantai 28. lokakuuta 2017

lauantai 14. lokakuuta 2017

kaikki on rakkautta

monta kaunista hetkeä,
monta vielä nupulla

ehkä kaikki on annettu vain hetkeksi

mutta noissa hetkissä,
kaikki on rakkautta

torstai 12. lokakuuta 2017

meistä huolimatta

Hetkeksi itselleni,
aivan lähelle.

Myös ikävä ja ainainen kaipuu.

Kaipuu joka luo uutta,
joka jaksaa toivoon
joka hymyilee sinulle.


Sillä toivo on ikuista,
istutettu jonkun toisen toimesta.

Ja joka jatkaa kasvamista,
meistä huolimatta.

Ja meidän jälkeemme.

jokaisessa mutkassa

jokaisessa mutkassa
joku on jäämässä

edeltä menevät, menevät

on vilkutettava hyvästit
ja jatkettava

jokaisessa mutkassa
joku on hitaampi,

jonka tehtävänä on pysähtyä

lauantai 7. lokakuuta 2017

olen asettunut suurille sanoille

olen asettunut suurille sanoille,
arkipäivän ylittäville
lokakuinen aurinko näkyy vielä ikkunoista
ja raikkaan ilman voi tuntea

on kirjoitettava suurilla sanoilla
elämän todellisuus kulkee rinnalla,
hauraus joka voi katketa hetkellä millä hyvänsä

siksi sanatkin nuo loppua kohti terävöityvät
ja kun aika loppuu, loppuvat sanatkin
syntyäkseen yhä uusina, ajatuksina

uusi, kaunis aamu on myös jossakin toisaalla,
jossa aurinko, on vieläkin kirkkaampi

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.