siinä edessäni

hän seisoi siinä edessäni
täysin tietämättömänä
yleisön joukossa

tavallisen näköinen nainen,
onnellisena

vaihtoi jalkaa toiselta kun palelsi
ja usein hymyili

olisin
tahtonut olkapäästä koskettaa
ja sanoa:
kiitos kun annoit vastauksen

toivon tällä puolen

mitä minä voin sanoa ihmiselle
jolla ei ole ollut elämäniloa vuosiin, kenties milloinkaan,
jonka elämä menee päivästä päivään samanlaisena,
ilman tunteen vaihteluita,
joka ei opiskele eikä töihin kykene,
mitä minä voin sanoa hänelle jolla ei ole ystäviä?

mistä lähden hänelle toivon hakemaan,
kuinka pienestä asiasta ilon tuomaan,
näyttämään että aurinko paistaa?

haen hänelle ilon vaikka kuinka pienestä,
puhuttelen häntä etunimeltä,
pyydän ojentamaan lehden ja kiitän siitä

lupaus palata takaisin

olin näkevinäni jo auringon
verhojen lomitse kun kurkistin

se loppui auringon hymyyn
ja lupaukseen palata takaisin

jokainen tapaamani ihminen

on päiviä jolloin olen
hetken,
jokainen tapaamani ihminen

jos on tarkoitettu, me kohtaamme

olet minulle
kaunis kirjoitus,
avoin ajatus
kannanotto rakkauteen

hennolla kädellä kirjoitat
vastaanotettavaksi,
rakkaudella punnittavaksi

sanani annan takaisin,
vastaan hyväksyen
myös ylimalkaisen,
pelon sävyttämän ajatuksen
jota kadun hetkisen
mutta jonka tiedän tarpeelliseksi
niin kuin vain toiveisiin
tarttunut nainen voi tarkoittaa

tarjoilemme toisillemme
palasia sielustamme
sinetiksi tulevaisuudelle,
yhteiselle unelmalle
rakennuspuiksi
tai ainakin takkatuleksi
paleleviin sydämiin
rakkauden kaipuusta värjöttäviin

me odotamme
ja jos tarkoitettu on
me kohtaamme

hellyyden ehdoilla

hellyyden ehdoilla
vain lämpönä iholla
kaikesta paljaana

olen onnellinen että tapasimme

olen onnellinen että tapasimme
sillä me kohtasimme

kuin kaunis perhonen

kuinka ihastuin
hymyilevään vastaukseesi,
kuin kauniin perhosen
hentoiseen ja kevyeen pyrähdykseen

tuo aurinko aina vain jaksaa

On kuin aina olisit ollut siinä,
niin hiljaa ja huomaamatta.

Tuuli hyväilee meitä kaikkialta,
ja aurinko hymyymme vastaa.

On kotimme kasvaa yhdessä, ja me
tiedämme pensaiden pistävät piikit.

Yhä uudestaan heräämme uusiin aamuihin,
ja tuo aurinko aina vain jaksaa.

en lakkaisi odottamasta

vaikka tietäisin varmaksi
ettet koskaan tule
en lakkaisi odottamasta

minuuteissa elin rakkauteni

istuit siinä
sydämeni puolella
kätesi melkein olallani

minuuteissa
elin rakkauteni

tahtoisin olla siellä

tahtoisin olla siellä
missä sana vielä tarkoittaa

rakkaus on

rakkaus on sinussa ja minussa
lähes tuntemattomassa
muutamassa minuutissa
katseissa ja kirjaimissa

rakkaus on

tänään tiesin

tänään tiesin;
illalla syntyy runoja

sillä sieluni kannelta
soiteltiin arasti

Linja-autossa

Kaipasin läheisyyttä,
menin etupenkkiin, kuljettajan lähelle, melkein vierelle.

Olimme kahdestaan, lähtöön vielä aikaa.
Istuimme hiljaa seuraillen kaupungin iltaa.

Hän avasi lehden selaillakseen, minä edelleen hiljalleen.
Tunsin läheisyyden, hiljaisen hoitavuuden.

Tuli aika lähteä, hän kääntyi katsomaan.
Minua ?
Ei, vaan vieläkö muita tuloillaan.

Ei se mitään.
Lähdettiin.

Minä tuoliin vajonneena läheisyydestä levänneenä.

Kunnes...
pysäkki lähestyi, hätäännyin.

Jouduin kysymään
- jätätkö minut nyt ?

hän rakasti minua

hän rakasti minua ja

kaipasi

rakkaudesta sekaisin sanoi olevansa

minä hymyilin

hän oli oikeassa, hän rakasti

minä muistan sen

ja muistan kun hän lähti

ja itki

alussa oli sana

alussa oli sana

sitten tuli runo

kun et enää vaadi rakkautta

silloin kun et enää vaadi rakkautta
vaan olet löytänyt tapasi olla
yksin tai yhdessä,
on rakkaus vapaa tulla

joka uskaltaa

vain joka uskaltaa olla hyvä,
voi ylittää rajojaan

rakasta minua

rakasta minua

älä sitä, mitä yritän olla

rakasta minussa ihmistä,

haavoittunutta ja ehdotonta