tiistai 1. lokakuuta 2019

Itsensä luokse

Kuinka jonkun sanat voivat avata kyynelten hanat,
Koskettaa vähäeleisyydessään niin syvältä.
Tulla sinne minne yleensä ei ylletä.
Näyttää maailma ja itsensä yksinkertaisuudessaan,
haavoilla ja paljaana, samalla hoitaen, ei jättäen yksin.
Tuoden ihminen itsensä luokse.

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.