Kuinka jonkun sanat voivat avata kyynelten hanat,
Koskettaa
vähäeleisyydessään niin syvältä.
Tulla sinne minne yleensä ei ylletä.
Näyttää maailma ja itsensä yksinkertaisuudessaan,
haavoilla ja paljaana,
samalla hoitaen, ei jättäen yksin.
Tuoden ihminen itsensä luokse.
tiistai 1. lokakuuta 2019
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jokaisella askeleella
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
-
meren rannalla nyt ja aina lausettakaan palata kotiin päivä päivän jälkeen unelmissa hetki päivästä jolloin kaikki kohoaa
-
Hiljaa mieleni sopukoissa vain minä. Ja rakkauteni. Minä ja rakkauteni. Niin kuin minä ja hän.
-
karkaan lähteille tiheässä metsässä yksinäisyys tummana kutsuu jossa puut kaartavat suojan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti