Oma joulu

 

Oma joulu

se yksinäinen ja silti kaunis

 

kyynel, ehkä toinen

 

Onnea on omistaa joulunmieli

ehkä ensin suru

ehkä se on kaunein lahja

 

Hyvyys ja lempeys

tyyssija

 

kaikki sanatonta

kaikki joulua,

rakkautta

Ilo

 

Tiedän kaiken surun.

Se on vieläkin enemmän.

Kuinka käy kaiken tutun, turvallisen.

Olenko kuin aavalla merellä jollan armoilla,

vieläkö lujaa maata jalkojen alla jos uskallan iloita?

 

Nyt kun tiedostan olevan mahdollista,

tiedän etten voi perääntyä.

On kohdattava ilo, ja kaikki sen perilliset.

 

Ota minua kädestä.

Anna pieni pisara kerralla.

Anna minun asettua,

tulla tutuksi, hamuta lisää.

 

Tedän että tämä ilta on vedenjakaja

Lähelläni

Hän on aivan lähelläni,
hän oli jo unessani.

Niin minä tahdon

 

Toivon sinun kasvavan pois kaikesta

jota muut suunnittelevat.

Kääntävän katseesi, katsomatta taaksesi.

 

Katso myös kaikkea mikä on käsillä.

 

Tahdon että uskallat pukea päällesi

parhaimmat kauhtuneet vaatteesi

ja uskallat kastua vesisateessa.

 

Minä kaipaan ettet ole täydellinen muussa

kuin tahdossa rakastaa ja olla lähellä anteeksi antoa,

kasvaa toivon juurella,

katsoa varjoista, pysyä paikoilla.

 

Ja sitten kun silmäsi näkevät kaiken,

ymmärtävät tarkoituksen, poimivat palaset yhteen,

kun tahtosi on voimakkaampi, kun ymmärrät oikeutesi.

 

Sitten kun sinä sanot kuinka poimia kukkaset,

kuinka lentää perhoset,

Kun ilosi on ylimmillään etkä malttaisi laskeutua

minä tahdon olla paikalla tai tietää kaiken kaukana.

Toisilla meistä ei ole kaikkea

 

Me ollaan matkalla,

me ollaan jollakin tavalla rikki.

 

Toisilla meistä ei ole kaikkea.

 

Jotkut meistä panttaa elämänsä,

jotkut kitaransa, toiset tyhjät pullonsa.

 

Meillä on ikävä.

 

Kaikista ei ole maailmanmestareiksi.

 

 

Eivät kaikki ole matkalla,

moni on kotona, samalla sohvalla.

Jonkun tahtoa ei kuunnella.

 

Mä en hulmua tuulessa

mä kierrän kehää

hetken hyvä vaihtui

epäilyyn

 

mä vaihdan ajatusta

tai teen päätöksiä 

mut mä puran ne

 

mä en oo mun

epämukavuusalueella

mä kierrän kehää

 

mä vaihdan mun ajatuksia

kuin paitaa ja etsin vapautta

joka mua kannattelee

 

mä olen ihminen vailla

huomisen iloja

mä vaihdan paikkaa tai ajatuksia

mä oon jäänyt kiinni

 

kukaan ei tuu mun mukaan

en mä ketään huolikaan

tää on mun omaa laatuaikaa

mä etsin epätäydellisyyttä

mä etsin vapautta

 

mä etsin riekaleita

joita mä tahdon helliä

uudistua mun sisältä

 

mä tuun vastaan mun ulkoista

mä tahdon vapautta

mä en tiedä muusta

kuin tästä paikasta

ja pakosta

 

mä pakenen kaikkea

mä tuun nurkan takaa

täydessä hiljaisuudessa

 

mä en tiedä mitä mä tahdon

mut tiedän mitä en

Mä ihailen sun hetkeä

 

Mä ihailen sun olemista

se on vapaa näkyvistä paineista

sä olet aina paikalla

 

sä et piittaa katseista

sä olet silloin jo jossain muualla

 

sä olet hetkessä

sä syöt sun jäätelöö

tai ajelet bussilla

 mä ihailen sun hetkeä

sä et pälyile muualle

sä maistat sun jäätelöö ihaillen,

sä uskallat pudottaa paidalle

ja vedät kaksin sormin takaisin

 

sä et ole perimmäissääntöjä

et äänettömiä, sä sylkäiset

suusta lopun sokerin

sun kahvilautaselle

muut pyörtyy lähellä

sä nautit kaikesta

Teille kahdelle

 

Tämä on tarina teistä kahdesta

tämä on ajatus rakkaudesta

 

tahdon onnitella teitä kaikesta

millä rakennatte rakkauttanne

 

te olette joka päivä yhtä

vaikka kaukana olisitte

te olette ajatuksissa,

iloissa ja suruissa

 

te jaatte kaiken mikä on jaettavissa

te pidätte salaisuudet jos tarpeellista

te puolustatte toisianne,

teillä on hyviä päiviä ja hiljaisia

 

te ette hylkää toisianne

vaikka toinen on mennyt edeltä

ja toinen jäänyt paikoillensa

te pysytte toistenne rinnalla

te tuette myös etäältä

 

te otatte toisenne vastaan ilolla

hetken poissa oltuanne

te kokoatte jälleen

yhteen rakkautenne

 

te teette toisillenne

minkä tahdotte toisen

tekevän itsellenne

te sitoudutte

 

suruista suurin on luopumista

se tulee aina päivän päätteeksi

 

te uhraudutte toistenne eteen

teette parhaanne, se on rakkauden

korkein ihanne

 

toivon teille edelleen

rakkautta syvää

kärsimyksen unohtamista

uuden oivaltamista

hyvän elämän kevättä

Sä olet ihanin mitä tiedän

 

sä olet ihanin mitä tiedän

sä etsit sun maailmaas

sä katsot jos sä uskallat

sä tartut kiinni mihin tahdot

 

sä et tiedä maailmasta kaikkea

mutta sä uskallat jo kaatua

sä et kadu mitään suotta

sä oot kaikessa niin totta

 

sä olet ihanin mitä tiedän

sä etsit sun maailmaas

sä katsot jos sä uskallat

sä tartut kiinni mihin tahdot

 

sä kokeilet ja onnistut

joka päivä opit uutta ja innostut

sä palaat vanhaan ja siitä ammennat

sä otat kiinni itses kaikessa

 

sä olet ihanin mitä tiedän

sä etsit sun maailmaas

sä katsot jos sä uskallat

sä tartut kiinni mihin tahdot

 

tää maailma on vielä kaukana

kuitenkin siinä ihan lähellä

se riittää sinulle

 

kun sä kohotat katseesi

näät jälleen kauemmaksi

sä palaudut itsellesi ja jatkat

kaikessa mikä jäi kesken

 

sä olet ihanin mitä tiedän

sä etsit sun maailmaas

sä katsot jos sä uskallat

sä tartut kiinni mihin tahdot

 

sua helppo on rakastaa

sä saat anteeksi antamaan

kaikki unohtuu kun sä hymyilet

sä olet niin paljon ja kaikki

Me on lähdetty

 

Me ollaan lähdetty kahdestaan

katselemaan puiden hulinaa

järven pintaa sinertävää

me ollaan lähdetty olemaan

ja kuljetaan läpi vihreän keitaan

lomitse auringon säteiden

mua naurattaa

sä oot kompastua juurakkoon

mut mä saan sun kädestäs kii

me vielä huokaistaan ja ympärille katsotaan

joku kehottaa eteenpäin kulkemaan

me ollaan tultu kahdestaan

alle lehmusten ja muiden

me juurakot noustaan tai kaadutaan

me ollaan niin varovaisii

me otetaan kädestä kii

Kaikki hymyilevät kukat

 

toivon

että istahdat

hetkeksi ja uskallat,

ei ole liian myöhäistä

katua

tehdä toisin

perääntyä

annan sinulle

hetken aikaa

olla kanssasi

yksin tulevaisuutesi

antautua hyvälle

ottaa vastaan seuraukset

 

vielä on mahdollista

perääntyä, pysäyttää

väkivalta, et menetä

mitään, saat katsoa

aurinkoon

kohottaa katseesi

 

tietäen 

 

alhaalla

loistavat kukat

valtoimenaan 

uutta kasvaen

RAUHA

 

meidän on katseltava

yhdessä 

järven rauhallista

pintaa

 

meidän tulee 

pysäyttää

maailma tähän hetkeen

 

meidän on oltava

 

monta pientä 

merkittävää hetkeä

ajatella

 

meidän on oltava

 

rauha

Auringonkukka

 

että vielä saisit nähdä maailman,

suudella sen kaikkia kukkia

että saisit kasvaa auringossa

että näkisit valon

 

että saisit kasvaa

että saisit nähdä

 

 

Jos sä tuut

 

 

jos sä tuut

mä olen sun kaa

mä ootan

milloin viesti

kolahtaa

milloin nähdään

ensikertaa vai 

toistasataa

mul on asiaa

tikusta tai takusta

miten vaan

milloin tuut

mua vastaan

mä lähden

tulemaan

tai oota

en mä jaksakaan

mä en usko satuun

mä tahdon olla vaan

mut mä tahdon rakastaa

Mä oon sivu sivulta

mä oon

sivu sivulta

sun on helppo

mua lukea

 

mä tahdon

avoimena

sydän tuntea

 

mä tiedän sun

lukevan minua

oon sana sanalta

ja voin katua

 

ehkä mä oon pihalla

tai paikalla

mut usein

kaukana

ei se haittaa

oon matkalla

 

sä voit

lukea

minua,

kenties

tuntea

en mä tiedä

en oo ehkä

joka sivulla

meen riskillä

 

mä tiputan

sanoa

odottaen

kädet korvilla

milloin pudotat mut

listoilta

 

mä menen nyt

 

huomenna paikalla

tai ihan pihalla

 

mutta vapaana

Ollakseni onnellinen

 

mä en hylkää

mua

mä tahdon

olla uskollinen

ennen sua

 

mä olen

täyttänyt

kaiken

tarpeellisen

katsoen

sua silmiin

hyvästelen

 

kaiken hyvän

puhallan eloon,

uskoen hetkeen

kuin lentoon

ohitse monen

hymyillen

vain ollakseni

onnellinen

 

- vain

ollakseni onnellinen

Yliluonnollista

 

Mä en ymmärtänyt sua silloin

tuskin ymmärrän vieläkään

sä tulit mun viereen

ollaksesi kauempaa,

että sä voit unohtaa?

 

Mä jäin miettimään

sun sanoja rakkaudesta

sanoit että mä olisin kaikki

ja että rakkaus versoi musta

 

Mä en tiedä enää

mitä ajatella

siinä oli jotain maagista,

yliluonnollista

 

Sä melkein lupasit rakkauden

mut mistä se tulee

ja kenen puoleen se kääntyy?

Mä jäin odottamaan,

sä lupasit tyhjää

tai sä ammensit mun kautta

rakkautta itsees

 

Mä en voi ymmärtää,

mä muistan kyllä kuinka

mä riitin, kun rakkaus

velloi ympärillä

ja multa ei tullut sanaakaan

vaikka joku yritti kysyä

ehkä tönäistä

mä jäin siihen olemaan

 

 Mä toivon että sä oot onnellinen

mun tekis mieli tulla kokemaan

yliluonnollinen rakkaus

jossa ei kannata puhuu

mä viimeks puhuin,

teinkö mä väärin

 

mä tahdon tuohon tilaan

joka on enemmän kuin tunteet

mä koin yliluonnollisen mä tiedän sen

 

ja mä odotan

vaikka maailmanloppuun

Mä kasvan tähän

 

vähän kerrallaan

tai aina vain vähän

mä annan itsestäni sinulle

 

vähän kerrallan

tai aina vain vähän

mä tahdon sut itselleni

 

mut sä et sano sanaakaan

se mua satuttaa

katson tulevaan

en näe mitään

olen väsynyt odottamaan

 

tahdon mukaan elämään

olen alkanut jotain

jo olemaan

vaan vieläkin enemmän

kesän tullen olen

mä lupaan sen

saatko musta kiinni

mä oon niin vähän

sä niin suuri

oota vähän

mä kasvan tähän

 

vähän kerrallaan

tai aina vain vähän

mä annan itsestäni sinulle

 

Vähän kerrallaan

tai aina vain vähän

tahdon sut uudestaan minulle

mä avaudun ennen kesää

mä lupaan sen

kuin lehti kerrallaan

sä näät mut vielä

uudessa valossa

jotta saat päättää

jatkatko vai lopetatko

oota vähän,

mä kasvan tähän

Riittääkö makaronilaatikko?

 

Uskallanko olla tahtomatta

uskallanko olla hamuamatta

tahdonko alas tulla

ja onnellinen olla

 

tahdonko luopua

oikeudestani rakastua

tahdonko täyttää päiväni tavoistani

 

tahdonko olla onnellinen

 

tavoittelematta

kuuta taivaalta tai edes sinua,

tahdonko suostua siihen mitä on

vaikka purjehtisivat toiset sivuilta

 

tahdonko olla minä

 

Tahdonko nukahtaa

television auki ollessa,

herätä kun siltä tuntuu.

Tahdonko suuttua

leivänpaahtimelle joka on rikki.

Tahdonko unohtaa soittaa sinulle ja kysyä

mennäänkö kahville. Tahdonko voida hyvin itselleni.

 

Suostunko kantamaan raskaita kauppakasseja

iltapäivän ruuhkassa, kotona odottaessa vain tiskien.

 

Riittääkö minulle päivän uutiset vai käynkö läpi

soittolistat. Riittääkö etten saa kaikkea, sitä käypäistä puseroa.

Riittääkö minulle makaronilaatikko, vaikka toiset söisivät sushia,

entä Tallinan risteily rantalomien sijasta.

 

Riittääkö minulle minun tämä.

Kaipaan takaisin

 

olin istunut noilla rankivillä

vuosien ajan,

olin kävellyt ympyrää ja

nähnyt lehtien putoilevan

ja kesän koittavan

olin ajatellut kaiken eletyn

olin kehää kiertänyt

tai mitään ajattelematta

mielessäni ajelehtinut

eräänä päivä tuosta

päätin nousta

en tiennyt

mihin suuntaan lähtisin

lähdin kuitenkin

nyt kaipaan takaisin,

noille rantakiville,

putoilevien lehtien alle

olin istunut noilla rantakivillä

vuosien ajan,

olin kävellyt ympyrää ja

nähnyt lehtien putoilevan

ja kesän koittavan

olin ajatellut kaiken eletyn

olin kehää kiertänyt

tai mitään ajattelematta

mielessäni ajelehtinut

eräänä päivä tuosta

päätin nousta

en tiennyt

mihin suuntaan lähtisin

lähdin kuitenkin

 

nyt kaipaan takaisin,

noille rantakiville,

putoilevien lehtien alle

Tule minulle

 

Tule minulle

tule lämpimälle iholle

 

nukutaan aamuun

tai valvotaan

ollaan liikaa toisillemme

puhukoon musiikki puolestamme

 

tule minulle

tule lämpimälle iholle

 

tule,

pujahdetaan

tämä rakkauden alle

katsotaan menneet silmiin

 

tule minulle

tule lämpimälle iholle

tule valmiille rakkaudelle

Siinä sinä olet

 

Sinä yönä

heräsin istualleni,

kolkutti joku mielessäni,

 

kovin oli tuttu,

tahtoi päästä peremmälle

keskellä yötä tuli,

tuli tummalla hetkellä

tervehti,

ei odottanut vastausta

kävi peremmälle

sinnikäs vieras

en vastusta, tule

 

katan meille pöydän,

saat katsella ympärillesi,

juoda kahvisi

katsella mitä kaikkea omistan

ja mitä sinä tahdot omaksesi,

annan luvan, saat valita,

sillä siinä, sinä nyt olet

Olet kaukaa enemmän

 

Olet kaukaa enemmän,

olet ilman sanoja oleva vastaukseni

jos sanoisit hyvän sanan

putoaisi pohja jolla emme ole

sillä meillä ei ole pohjaa jolta pudota

me emme ole mitään luvanneet

eikä meiltä mitään voi viedä

salaisuus meissä kiehtoo ja on enemmän

kuin sanat, jotka lopulta vain tuhoavat

liian pitkät lauseet uuvuttavat,

olemme enemmän kun emme enää ole

me kirjoitamme toisillemme sanattomia lauseita

syvemmälle minne kukaan voi nähdä ja joka on pyhää

ehkä tätä kaikkea ei edes ole, ei mitään,

eikä minkään jälkeen tulisi mitään

Kun sattuu

 

Mä pauhaan sun vierellä

sillä mua pelottaa

mä tahtoisin olla hiljaa

mut kuinka uskaltaa

ehkä silloin just jotain sattuu

mua pelottaa olla hiljaa

mulla ei oo avoimii kysymyksii

mun ei tartte kaikkee tietää

 

mä pauhaan sun vierellä

sillä mua pelottaa

mä tahtoisin istua sua vastapäätä

katsella ja olla hiljaa

niin kuin säkin olet sun kysymysten

mut mä en osa pysähtyä

sillä mua pelottaa kun elämä satuttaa

enkä mä tiedä mitä on tulossa,

tai edes, mitä on meneillä

 

mä tahdon olla sun kanssa ymmällä

en tietää edeltä tai arvailla

mä tahdon mennä sun kanssa pikkuhiljaa

askel kerrallaan, mä otan kyllä selvää

sitä mukaan kun tarvitaan

mut mä en osaa suostua

tärkeintä olisi elää vierellä

mut mua pelottaa, mitä nyt tapahtuu

elämä jotain kutoo, mut mä en tiedä mitä

ja se sattuu

Mä olen 50 prosenttii

 

Sä oot mulle vastaus kaukaa

mä sun läheinen kysymys

sussa täytyy olla luonnetta

sun täytyy osata olla mun kaa

kaikki mikä mua vahvistaa

mä en riisu mun omaa luontoo

mä suostun osani olemaan

mä oon 50 prosenttia ja loput hiljaa

sulla täytyy olla mielipiteitä,

mieluummin niitä oikeita

sun täytyy tietää mua enemmän

ja usko, mä tiedän paljon

sun täytyy tuntea ihminen

sun täytyy pärjätä mun kaa,

kun mä juttelen sulle psykologisii

sun tarttee tarttua mun ajatuksiin

jalostaa uusii

mä kasvan haasteisiin

mä en pura mun elämää

arkipäiväisiin, mull on eväät

omasta takaa

ja sut mä tartten siihen mukaan

me istutaan pitkin iltaa

siinä viltillä, kallioilla, meren äärellä

mä tartten sut

mun kaa

mä tartten sut

mun haasteisiin kasvaa

sä et voi olla hiljaa

me kasvetaan

ja heinikoista

löydetään vastauksii

me puhutaan tähtitaivaat meidän taa

me mennään pakkaset vastaan

tai pulahdetaan avontoon uimaan

mä tahdon lähtee sun kaa

mä tartten enemmän kuin moni voi antaa

sun täytyy antautuu haastamaan

sanoittamaan kun me kompastutaan tai ollaan

tuu mulle sanomaan

tuu olemaan se katse jonka näin

siinä sä puhuit mun kaa, siinä sä kosketit

mun sydämen viljaa

mut mä en vastaa

mä ootan että elämä johdattaa

tai mun täytyy tyytyy

mut katotaan

Sun vapautesi

mä annan sulle vapauden 

valita mut

 

Tällä tiellä

aurinko kulkee

mun mukana,

me ollaan lähdetty

yhtä matkaa

varhain aamulla

Uskollisena

kuin mulle sitoutuneena

tai mun parhaana kaverina

se jännittää kanssani,

tietää kaiken uudeksi

tällä tiellä

mä lupaan tehdä parhaani

kun mä oon matkalla

tai perillä

mä teen sen

mielelläni

mut mä palaan

vielä kaipaukseen;

otan sen mukaan

mun kainaloon

ja puristan sitä tiukasti,

niin kuin mä puristaisin sua

en mä tiedä

jäätkö mua

suremaan

kun teen tätä matkaa

tai paikallaan

hengaan,

siks jään miettimään;

tuletko sä joskus

tuntemattoman

mutkan takaa

mua vastaanottamaan?

mut mä pidän

tän mun vapauden

ja ehkä kuljen

tuhannesti uudelleen

eikä mua haittaa

jos kehää teen

mut aina mä palaan

ensimmäistä kertaa

uudestaan

Sun tulee rakastaa riittävästi

 

sun tulee rakastaa riittävästi

tehdäksesi hänet onnelliseksi -

ja itsesi

älä unohda sitä

 

ei riitä olemassaolo

ei hyvä sana, tai tahdonvoima

sun tulee rakastaa riittävästi

sun tulee tarkoittaa sanoilla,

sanoa useasti

sun tulee juurruttaa rakkaus

ja kasvattaa sitä,

mikään ei tule ilmaiseksi

eikä rakennu tyhjän päälle

sun tulee ymmärtää,

usein se tarkoittaa;

parhainpäin

ole sitkeä

 

sun tulee olla

kärsivällinen

ota hänet vastaan

useasti

sillä hän kaipaa sitä

kasvata luottamukseen

hänen haavoittunut mielensä

näe vaivaa, se palkitaan

uskaltakaa yhdessä

vuoret on tehty valloitettaviksi

tehkää kaikki uudeksi

eri tavalla

kuin on totuttu,

se on teidän rikkautenne

Kaiken jälkeen

Läpi valkoisten harsoverhojen 

paistavat ikuisten päivien valot.

En tahdo menettää sinua

 

en tahdo menettää sinua,

en tahdo olla oikeassa

Kaikki on valmista

kun ei ole väliä 

kun kaikki on avointa 

 

asetun odottamaan

Surussa sammaloitunut

 

sammal,

pehmeä ja lämmin

 

niin helppoa

olisi surussa nukahtaa

Aina mukana

 

Menneisyys

pyörii jaloissa.

 

Ontuen tulen paikalle.

 

Kuka kuolee kohta?

 

minä olen usein väärässä

minä olen usein äänessä

minä koetan muuttua paremmaksi

luen päivät,  joskus illat

minä yritän enemmän

minä tulen kaukana

enkä tavoita

minä lopetan

ja odotan

mitä nyt tapahtuu

kun kuolen?

Eikä mikään ole väärin

olen kysymyksiä 

ennen nukahtamista

 

kukaan ei vastaa

eikä kukaan tule vastaan

kukaan ei tahdo minua

enkä minä ketään

 

ehkä olemme sujut

eikä mikään ole väärin