maanantai 10. tammikuuta 2022

YKSIN

 

kuinka minä olen yksin
kuinka te yhdessä
jotka osaatte
 
minäkin luulen
aina välillä että osaan
edes pikkuisen
 
ehkä se juuri on tragediani
olla lähellä kuitenkaan koskettamatta
vain vähän lähellä, ehkä joskus hipaista
 
mitä minä voisin tehdä toisin,
miten koskettaa
 
tahtoisin kysyä
miten voisin muuttua,
miten olla parempi
että edes hieman saisin huomiotanne
teiltä merkittäviltä
 
ehkä minua ei tarvitse mielistellä
siksi jään ulkoreunalle
 
te tykkäätte vain toisistanne
minä lupaan, että pidän mielessä
osattomat, poimin heidät mukaan
 
ette tiedä kuinka olen yksin
 
yritän nousta rinnallenne
mutta en tavoita,
te olette liian korkealla
liian hyviä, osaavia
 
ei kukaan vastaa minulle
ei näytä että tykkää
 
miksi minä olen enää täällä
miksi yritän
miksi olette niin hyviä
ja minä en

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.