ISÄ

isä sä oot siinä mun vierellä

mä sun ylpeenä tyttärenä

12 vuotiaana

takki auki molemmilla

pakkashangilla

me niin yhtä oltiin

ja käveltiin

aurinko häikäisi

pitkin keväthankii

nää oli viimeisii kuvii

vaikka me vielä vuosia elettiin

mut harvoin enää tultiin kosketuksiin

mä kasvoin mun unelmiin tai jäin kotiin

pois me erottiin

usein ajattelin sinua

laitoin postikorttia

mutta ei me enää tavattu

vain silloin kun sä sairastuit

tulin sua katsomaan kun sua riisuttiin

viimassa sut saateltiin

en tavoita nyt syyllisyyttä

sillä tiesin niin, 

tuli ongelmii usein onnen väliin 

vaikka toisin tahdottiin

 

uskon että yhä ollaan

noilla keväthangilla