Tavatessamme ensimmäistä kertaa toit ylisuuren taulun
siihen nähdän mitä me toinen toisiamme tunsimme.
Yhteisillä automatkoilla, kuin yhteisestä sopimuksesta,
hiljaisuuden vallitessa, toistemme käsistä puristimme
mielesi vain oli toisaalla,
minä näin sen
se oli vielä lapsuudenkodissa
jolle sinun tuli olla uskollinen
olit kahden välissä,
et kahden vaiheilla
mutta sinä rakastit,
sen ymmärsin
myös minä omiin tunteisiini eksyin
vaikka vihdoinkin vierelläni oli ihminen
kunnollinen
tunteistasi et kertonut,
jätit minut henkisesti yksin
hopealusikka suussa sanoit syntyneesi,
minä lähes taivasalla
me kyllä yritimme,
apua etsimme
viereesi oli hyvä nukahtaa,
oli ihosi lämmin
mutta sinä olit edelleen muualla
minä vierelläsi yhtä hukassa
vihdoinkin kunnollinen kumppani
ja silti itketti
me molemmat itkettiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti