Sinä loukkaat
minun mieltäni.
Sinä unohdat;
ei kaikille tule illallinen valmiiksi.
Vielä kuitenkin teen matkaa luoksesi,
et ole tullut puolitiehen,
et avuksi.
Kuka kääntää voi pääni,
kuka kertoisi ei elämä leiki?
Jospa ymmärtäisin parhaani,
antaisin itselleni luvan ja anteeksi.
Mistä kaikki johtuu,
kuka rakkauden nimeen vannoisi?
Nyt kuitenkin sanat lohduttavat;
elämä on mysteeri,
totta minun tarpeeni
En minä sulle kaikkea antaisi,
vaikka sinut taas löytäisin,
en palaisi takaisin,
ei tunteeni roihuaisi
siksi mielikuvitus ei ole avuksi,
sillä vilkkaus ei pidä tiellä,
vaan etäällä
arvelen kaiken
ja liiaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti