Isä, tulit kotiin
vaikka olit lähtenyt
toisen naisen mukaan,
tulit kuitenkin
aina takaisin
sen saman naisen kanssa
menit naimisiin
hänellekin äiti keitti kahvit
ja me kaikki istuttiin
muistit meidät,
vanhan elämän,
et ollut siitä luopunut
vaikka lähdit
kun äitikin
sitä niin halusi,
kun me ei enää pärjätty
tai koskaan oikeestaan oltu
mutta me tiedettiin
että elämä on kovaa,
siksi me ei aina jaksettu säikähtää
juostiin kyllä usein suojaan
kun isä olit jollekin suuttunut
me ei oltaisi jaksettu
seuraavana päivänä töihin
eikä kouluun,
mutta elämä oli sellaista
joskus oli joulu ja vieraita,
puut tuli ulkoa ja vesi lämmitettiin,
liiteriin tapettiin kulkukissa
ja linnut syötettiin pullalla
niin että ne tukehtuivat,
kun me ei ymmärretty
oli paljon asioita toisilla,
esimerkiksi sellaisia että
ne kävivät ulkomailla
ja omistivat unelmayöpaidan,
josta olin kateellinen,
sellainen hento unelma,
hieman vaaleanpunainen,
kevyt kuin höyhen
minä en ollut sellainen,
minä olin säikähtynyt
ja sellaiseksi jäänyt
joskus kuvista päätellen
kynteni punaisiksi lakannut
joka tapauksessa puutalomme purettiin
ja meille tuli lähtö,
muutettiin kerrostaloon
ja isä sinä, sen naisen kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti