perjantai 11. helmikuuta 2022

Kun sattuu

 

Mä pauhaan sun vierellä
sillä mua pelottaa
mä tahtoisin olla hiljaa
mut kuinka uskaltaa
ehkä silloin just jotain sattuu
mua pelottaa olla hiljaa
mulla ei oo avoimii kysymyksii
mun ei tartte kaikkee tietää
 
mä pauhaan sun vierellä
sillä mua pelottaa
mä tahtoisin istua sua vastapäätä
katsella ja olla hiljaa
niin kuin säkin olet sun kysymysten
mut mä en osa pysähtyä
sillä mua pelottaa kun elämä satuttaa
enkä mä tiedä mitä on tulossa,
tai edes, mitä on meneillä
 
mä tahdon olla sun kanssa ymmällä
en tietää edeltä tai arvailla
mä tahdon mennä sun kanssa pikkuhiljaa
askel kerrallaan, mä otan kyllä selvää
sitä mukaan kun tarvitaan
mut mä en osaa suostua
tärkeintä olisi elää vierellä
mut mua pelottaa, mitä nyt tapahtuu
elämä jotain kutoo, mut mä en tiedä mitä
ja se sattuu


Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.