keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Ilo

 

Tiedän kaiken surun.
Se on vieläkin enemmän.
Kuinka käy kaiken tutun, turvallisen.
Olenko kuin aavalla merellä jollan armoilla,
vieläkö lujaa maata jalkojen alla jos uskallan iloita?
 
Nyt kun tiedostan olevan mahdollista,
tiedän etten voi perääntyä.
On kohdattava ilo, ja kaikki sen perilliset.
 
Ota minua kädestä.
Anna pieni pisara kerralla.
Anna minun asettua,
tulla tutuksi, hamuta lisää.
 
Tedän että tämä ilta on vedenjakaja

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.