Tiedän kaiken surun.
Se on vieläkin enemmän.
Kuinka käy kaiken tutun, turvallisen.
Olenko kuin aavalla merellä jollan armoilla,
vieläkö lujaa maata jalkojen alla jos uskallan iloita?
Nyt kun tiedostan olevan mahdollista,
tiedän etten voi perääntyä.
On kohdattava ilo, ja kaikki sen perilliset.
Ota minua kädestä.
Anna pieni pisara kerralla.
Anna minun asettua,
tulla tutuksi, hamuta lisää.
Tedän että tämä ilta on vedenjakaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti