Minä olen tunteet ja sinä olet järki.
Me kummastelemme toisiamme.
Me myös janoamme saada toisiltamme.
Me olemme ymmällämme,
emmekä tahtoisi hyväksyä
vaan pitää kiinni omastamme.
Me tarvitsemme toisiamme.
Me tarvitsemme tietoa joka lisää elinpiiriä.
Me tarvitsemme tunteita, joihin voimme haihtua
kun elämä on liiaksi.
Me tarvitsemme toisiamme,
siinä syy johon upota kun tahdomme.
Me olemme toisillemme sivustaseuraajia
ja ihmettelyn aiheita.
Jossakin pienessä viillossa kohtamme
ja otamme harppauksen.
Me tyydymme, kun oikeus voitti
ja totuus kesti hetken.
On kuin olisimme löytäneet yhteisen säveleen
joka soi vain hetken.
Mutta joka jätti ikuisen jäljen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti