Annan olla.
Annan sun katsoa omaan napaasi,
omistaa kaikki puolitotuutesi.
Tuskin kukaan muu enää haluu sut,
kun joudut kaiken uudesti opettelemaan.
Mietin miten enää koskaan rakastut, kuin itseesi.
Lähden nyt luotas pois.
Kaikkea oli paljon, paljon sinua,
kaikkeen olen väsynyt, jatka vain yksin.
Etkö väsy koskaan?
Mitä nyt itse teen?
Jään lepäämään.
Rauhoitun tekemään uuden alun ilman sinua.
Olen täynnä kaikkea, sinua ennen kaikkea.
En jää odottamaan, jatkan matkaa.
Katson taakseni kaksi kertaa,
ei se haittaa, älä luule, että takaisin tulen.
En nimeäsi enää mainitse,
ei nouse huulilleni se.
Lähden menemään,
katsomatta taakse enää.
Mistä löydät rakkautesi,
ihmettelen.
En katso taakseni enää, en.
Suon sulle itsesi kaltaisen rakkauden.
Jään ikävään, sanottakoon,
mutta merkitystä muualta nyt lähden hakemaan.
Ja jos palaankin,
hetkeksi palaan,
en koskaan iäksi,
luoksesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti