perjantai 17. joulukuuta 2021

Kivinen tie

 


elämä ei suostunut 
pukeutumaan mustaan
valitsi neutraalin
 
puhui taukoamatta
muutti kivet leiviksi
jokaisen syödä
 
havahtuminen
polven sisäsyrjän
pehmeään ihoon
kosketus kosketukselta
yhtä pehmeästi elämä
 
joka vain sivujuonne
olevaisuuden iankaikkisuudessa
 
kirjoittaa helposti
elää kipu edeltä
 
liukkailla katukivillä
yksin kävellä

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.