Yö viipyy
verhojen lomitse käyvät öiset valot ja varjot
kadulta suodatatettua
humalaista auttavat kaltaiset
yksi sydän sykkii varjojen tahtiin
yön ulkoista uhkaa peittävät rauhoittavat kellon lyönnit
vapahtavat äänellään lepoon eilisen varjoista tämän päivän
yö nukkuu kadotetun unta
lohdutonta missä mikään ei soi ja päivä nousee
yö kipuaa korkeammalle ulottumattomiin
yön äänet vaimenneet, jättäneet aution kadun
märän asfaltin kimmeltävät pinnat heijastavat huomisen unta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti