Runoillen, toisin sanoen
elimme
syntyäksemme
hehkuimme
laulua ja runoa
unohduimme
sateeseen
hiljaiset merkitykset
iloa ja surua
kauneimmat katseet
alta varjojen
helmeillen sädehtivät
meidän oli syksy
olimme mitä kaipasimme
Lähetä kommentti
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti