lauantai 21. lokakuuta 2023

Ymmärsinkö oikein?

 


Mietin, minkä verran sinä mahdat ymmärtää minua? 

Tänään ajattelin; kuin verhoa olisi raotettu, 
sinä ymmärrät minua paremmin kuin itse ymmärsin sinun ajatelleen. 
Uskon että näet laajemmin kuin minä, sillä sinä katsot kauempaa.
 
Minkä verran, sinä ymmärrät minua? 

Sen verran kuin itse näen itseäni, sen verran sinä näet minua. 
Se haltioittaa ja lohduttaa. Se antaa elämälle luvan olla ja toteutua. 
Se antaa rohkeutta erehtyä, olla väärässä, myös ruma. 
 
Sinä sanot minulle ajatuksia, et ole sen etäämpänä kuin aloittaessamme. 
Se on suloista. Samalla minä kartan sinua. Tietäisitpä. 
Olen aistinut kovuutesi, joka ei kumartele. Se on ollut minulle liiaksi.
 
Tarvitsen syliä jossa nukkua, tarvitsen syliä johon hukkua.
Sinä et ole molempia. Olet vain totista puhetta ja sanoja vailla tunnetta. 
Se pelottaa ja kasvattaa minua. Olen aina varuilta, olen puolikas sanoja. 
Se harhauttaa ja kiukuttaa.Tahdon todisteita, helliä sanoja jotta voin hylätä. 
 
Elämä on monimutkaista. Istua yksin ja toivoa. 
Se on liian työlästä, tahdon irrottautua, katsoa lasta ja tuudittautua. 
Olla arkea, olla olematta kenenkään puolella. 
Olla pelkäämättä, sillä elämä on jo koetellut minua. 
Tahdon olla viimein perillä ja tylsistyä, mutta en rukoilla.
 
Tahdon hiljentyä, tahdon poistua. Tahdon elää ja vain olla. 
Vain olla on parempi kuin elää liiaksi. Se olisi muutoin toistoa. 
Joutua olemaan itsensä ulkopuolella, vailla tahtoa, vailla luonteenlujuutta. 
Olla oikeassa, maleksia pitkin katuja, piiloutua maailmalta. 
Ottaa osaa ja katua. Voi minua.
 
Tahdon olla esillä, tahdon kulkea mukana, eturintamassa sanoa. 
Vailla uhoa olisi parempi kuin kiihtyä. Sanoa pehmeästi, tulla perille. 
Olla jo siellä. Hiljentyä, kasvaa kauniiksi sanoilta, joissa on perillä, katumatta liiaksi. 
Tahtoa kasvaa hyväksi, olla loukkaantumatta ymmärtämällä maailma.
 
Suudella sinua, on päämäärä, kaukana todellisuudesta. 
En kaipaa sinua vaan osanottoa.
Mietin, minkä verran sinä mahdat ymmärtää minua? 
 
Tänään ajattelin; kuin verhoa olisi raotettu, 
sinä ymmärrät minua paremmin kuin itse ymmärsin sinun ajatelleen.
 
Uskon että näet laajemmin kuin minä, sillä sinä katsot kauempaa.
 
Minkä verran sinä ymmärrät minua?
 
Sen verran näen itseäni.
Ja sen verran sinä minua.
Lohduttaudun viestistä.
Taas voin mokata.
Istua kotona ja toivoa.
Vaihdan asentoa.
En aio rukoilla.
Enkä tarvitse toistoa.
Tahdon maleksia
pitkin kotini katuja.
Vailla tahtoa.
Piiloutua maailmalta ja sateelta.
Ei vaadi luonteenlujuutta.
Vailla uhoa.
Osa minua.
Todellisuus kaukana,
ei kaipaa sinua.
Vaan osanottoa
Voin suudella.
Tulla perille.
Katua.

Ei kommentteja:

Jokaisella askeleella

  Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.