Oletko koskaan ajatellut liian paljon rakkautta?
Oletko niin paljon pelännyt ettet ole edes yrittänyt?
Oletko toivonut jonkun tulevan, puhaltavan kipuusi?
Vai ajatteletko ettei kukaan koskaan tulekaan ja olet lakannut toivomasta? Kaipaatko kuitenkin, toista ihmistä vierelle?
Romanttiset päivitykset kertovat kaiken onnesta. Uskotko niin kuin kerrotaan? Oletko koskaan miettinyt olleesi kaikesta osaton, lähes kaikkeen mahdoton?
Ovatko ilosi kaikki hiipuneet kuin tuli joka tyhjään odottaa uutta hehkua. Vai odotatko uusia mahdollisuuksia, heräätkö aamuisin ja ikävöit?
Tunsitko pettymyksen kun tahtosi oli toinen, kuin tuo toinen ajatteli? Tiesitkö jälleen yrittäneesi liikaa ja häpesit?
Minä ajattelen rakkautta.
Ajattelen liikaa ja jään paikalleni. Minun täytyisi lähteä, mutta kirjoitan vielä rivin.
Ajatteletko koskaan liikaa jotain ihmistä, joka tuskin huomaa sinua? Tai on sinulle niin kuin toisille, etkä näe mitään eroa, et erityistä joka kertoisi rakkaudesta.
Toivon vielä, sillä tunnen ihmisen jota ajattelen, rohkean ja surullisen. Ja siitä rakennan itselleni mahdollisuuksien alttarin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti