Suljen sydämeni.
Tyhjä sivu edessäni.
Oli jotakin josta en itseäni löytänyt
ja samanlaiseen erilaiseen kompastuin
Ei yhteistä säveltä, ei runonkieltä
vain etäältä mielipiteitä.
Silti jokin ihmisessä pysäytti.
Joku puhui rakkaudesta.
Se oli liiaksi ja siksi
hyvästelin.
Hipaisusta otan.
Monen mutkan kautta ymmärrän. Ja erilaisesta tulee erityinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti