Maailma,
olen pettynyt,
enemmän olen suruissani.
Kuinka sinun näin kävi, hetkessä?
Entä seuraavat sukupolvet,
oletko huomioinut heidät?
Olen suruissani, enkä tiedä.
Tämä päivä, on nyt.
Pidän surun tyytyväisenä ettei se saa muualta ravintoa. Kuljetan mukana. Kellonkin laitan soimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti