Meitä oli perheessä viisi. Ja jokaisella oma elämä.
Edes ruokapöydän ääressä me ei tarpeeksi tavattu.
Oli jokaisella oma elämä, minä pienimpänä tulin toimeen vähällä.
Me oltiin lomamatkalla, äiti, minä ja veljeni.
Ei kuitenkaan kauempana, kuin muutama sata kilometriä kohti pohjoista.
Ja usein noilla matkoilla, oli lähes kaikki eväät syöty edeltä.
Ja loppumatka kuljettiin postiautolla.
Perillä oltiin kuin kotona, olihan paikka mummola.
Elettiin normaalia elämää kuin kuka tahansa, noin kaksi kuukautta.
Me saunottiin ja tikkaa heitettiin, joku soitti haitaria kun kallioilta ongittiin
Joka kesä me vietettiin tuolla tavalla, kuulumiset vaihdettiin;
kuka elää, kenet poiskutsuttiin, näitä lapsena kuuntelin.
Ja minä muistan nuo kesät lapsuuden kun kauppa-autolta omppulimpparia ostettiin, ne kuinka hetteeseen kylmään vietiin kun saunan lämpöä odotettiin.
Me elettiin nuo kesät kuin kuka tahansa,
ja paistoi aurinko, joka puolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti