se ei kysynyt onko rakkautta
se kysyi tahdotko
enkä minä tiennyt
mutta kieltääkään en voinut
juttumme eteni
olivat kohtaamisemme arkiset
mutta samalla juhlalliset
ja joissa puhe rakkaudesta
olisi rikkonut mahdollisuudet
oli oltava ihminen
kaltaisensa tuo toinenkin
olin onnellinen
en itkenyt rakkauden perään
olin kohdannut jotain parempaa
olin kohdannut ihmisen
kunnes rakkaus astui mukaan
ja päivä päivältä lujittui
tuo ystävyydestä alkanut,
johon olin suostunut
ja josta nyt olen kiitollinen
sillä pohja oli rakennettu
ystävyydelle ja tahdolle
jossa hiljaisuus ja poissaolo myös viihtyivät
mutta joka uskoi
näin jatkui rakkaus
mutta joka ei rakkaudesta alkanut
ei paahtavasta paineesta,
ei innostuksen vallassa tehdystä löydöstä
vaan kuin yhteisestä sopimuksesta
että huominen on mahdollinen
ja vaikka ei olisi
olisi sydän vielä tallella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti